Bad day not bad life >book 1<

No never

"Tuolla on Lend" Luke huomauttaa. "Joo huomasin sen" sanon ahdistuneena. "Hei Lend!" Luke heiluttaa pirullinen ilme päällään kättä Lendille. Lend sanoo jotain kavereilleen ja kävelee luoksemme. "Alexa..! Miks sä hengaat ton Idiootin kanssa?" Lend sanoo. Ja osoittaa Lukea joka virnistää veljelleen. "No siis tämä idiootti ei tönäissyt minua pöydän kulmaan niin että menettäisin Tajuni" sanon melkein huutaen loput. "Se oli vahinko" Lend sanoo hieman loukkaantuneena. "Joo ei kiinnosta" sanon nousten. Tönäisen lendiä niin että hän kaatuu maahan. Näytän Perään keskaria. Kuulen Lendin kavereiden huutavan jotain peräämme.
Luke silmäili päässäni olevaa haavaa. "Ei mikään pieni" hän huomauttaa. "Ehkä pitäs mennä lääkäriin" huokaisen. "Ei tartte, mulla on idea" hän sanoo virnistäen.

Olemme Lendin ja Luken Vanhempien luona. Hänen äitinsä on kuulemma lääkäri. Istuin tuolilla kun Mrs. West kääntele päätäni. "Mistä tämä tuli?" Hän kysyy Katsoen Lukea silmään. "alexa kaatui pöydän kulmaan" luke sanoo vakuuttavasti. Hän kertoi totuuden kyllä, jätti vain pieniä yksityiskohtia kertomatta. "No haava paraantuu parissa viikossa" Mrs. West sanoi ja päästi irti minusta. "Kiitos" sanon ja nyökkään kiitollisena kohti Mrs. Westia. Luke veti minut hetkeksi sivuun. "Alexa, halusitko sä näyttää niitä sun arpia? Ne oli aika pahan näköisiä kuitenkin" Luke sepittää. "Joo en" sanon hieman korottaen ääntäni. "Ne luulis mua hulluks" sihahdan. "Ei luulis..." Luke sanoo ja ajattelee hetken. "Okei kyl ne luulis" hän myöntää lopulta. "Voidaankos ny mennä" kinun. "Mennään mennään" Luke sano ja nosti kädet viattomana. Kävelimme Luken autolle ja huristelimme takaisin kotiin missä ei odottanut iloinen yllätys.

Anteeks että oli lyhyt, mulla on ollu vähä menoa :D