Bad day not bad life >book 1<

Hard love is best love

Luke suutelee minua. Hän liu'uttaa kätensä selkäni taakse ja minä taas haron hänen hiuksiaan. "Ihanaa että pääsit sieltä sairaalasta" Luke sanoo suudelman jälkeen. "Usko pois, mäki oon iloinen" hymyilen ja suutelen Lukea. Mieleeni tuli Zen. En tiedä miksi.. Häntä ei ollut näkynyt sairaalan jälkeen. "Mikä on?" Luke kysyy huolestuneena. "Ei mitään, ihana vaan olla sun kanssa nyt" sanon ja jatkan hymyilyä. Yhtäkkiä ovelta kuuluu koputus. Kuka kehtaa pilata täydellisen hetkemme? "Tuun kohta takas" sanon lukelle hymyillen ja pussaan tätä nopeasti poskelle. Nousen ja kävelen rauhallisesti ovelle. Avaan oven ja katson kummastuneena vanhempiani! "Mitä helvettiä!?" Huudahdan ja äitini luoo vihaisen katseen minuun. Luke kiiruhtaa ovelle mutta huomaa vanhempani. "Hei" hän sanoo virnistäen. Isäni katsoo huvittuneena Lukea. "Mitä te teette täällä?" Korjaan ja luon kysyvän ilmeen vanhempiini. "Kuulimme onnettomuudesta, ja tulimme niin nopeasti kuin pääsimme, mutta sinulla on näköjään seuraa" äitini sanoo arvostelevasti. "Joo, en odottanu ihan heti teitä tänne" Tiuskaisen mutta päästän heidät sisään. Luke istuu virnistäen sohvalla. "Tässä on Luke" sanon nopeasti kun vanhempani katsovat Lukeen. "Hän on poikaystäväni" sanon nopeasti ja pussaan häntä poskelle. "Hmm.. Millon viimeksi siivosit?" Äitini keskittyy asuntoon. "Tällä viikolla" sanon ja laskeskelen päiviä. Isäni on taas hieman rennompi ja menee juttelemaan Luken kanssa. Heillä juttu näyttää toimivan. Kävelen luken luolta äitini luo. "Mitä sä haluut?" Sihisen hänelle hiljaa. "Arvosanasi olivat nousseet mutta yhtäkkiä ne alkoivat laskea.. Miksi?" Äiti kysyy käskevästi mutta pidän tuiman ilmeen naamalleni. "Koska olin onnettomuudessa jos muistat" tuhahdan äitilleni. "Sitä ennen?" Äitini tivaa ja kävelemme keittiöön. "Oli pieniä ongelmia" mumisen vastaukseksi ja äitini avaa jääkaappini. Ihan kuin hän olisi joku helvetin tarkastaja. Menen äkisti hänen eteensä. "Jos sä haluut kiertää talon läpikotaisin ja kattoo onko täällä huumeita ja yms. Sä voit mutta turhaan, jos sä haluat jutella, sohva on tuolla päin" sanon ankarasti ja osoitan olohuoneeseen. Äitini hymähtää ja menee sohvalle istumaan. Luke ja isäni nauravat jollekkin. Huoh, kunpa äitinikin tulisi yhtä hyvin juttuun. "No.. Luke mitä koulu käyte?" Äitini aloittaa ja Luke kääntyy katsomaan häntä hymyillen. "Ressun lukiota" Luke vastaa hymyillen. Miten hän jaksaa hymyillä äitini tympeässä seurassa!
"Eli samaa koulua kuin Alexa" äitini mutisee. "Kyllä" Luke vastaa suoraselkäisesti ja hymyilee. Tämä tilanne alkaa jo hieman naurattamaan. Äitini istuu sohvalla happamasti ja toisella puolella Luke pirteänä ja optimistisena kuin olla ja voi.
"No.. Missä vanhempasi ovat?" Äitini kysyy ja katsahdan itsekkin Lukeen. "Täällä näin suomessa" Luke sanoo virnistäen tälläkertaa. En voi enään hillitä nauruani joten alan nauramaan sohvalla, samoten Luke ja iskäni. Ainoa joka ei ole huvittunut on äitini.

"Moikka!" Sanon vanhemmilleni kun he astelevat ovesta ulos. Kun saan oven laitettua kiinni, huokaisen helpottuneesti. "Kieltämättä sun äiti on aika rankka kyselemään asioita" Luke naurahtaa sohvalta ja hymyilen pienesti. "Vihdoinkin rauhaa" huokaisen jälleen kerran ja kävelen ovelta Luken syliin. Suutelen tätä, ja Luke vastaa suudelmaan. Mutta yhtäkkiä hän vetäytyy. "Meidän pitäs mennä syömään" tämä naurahtaa ja katson kelloa. Kolme jo! Ja olemme syöneet vain aamiaisen. "No mennään" naurahdan ja menen vaihtamaan vaatteet nopeasti. Laitan farkut, musta valko raidallisen T-paidan päälleni.. Luke odottaa eteisessä jo. Otan mustan laukkuni ja laitan viininpunaiset nahkasaappaat jalkaani. Otan farkkutakkini ja lähdemme. Huomaan vastaan alhaalla, että olin unohtanut meikata. "Ei helvetti!" Sihahdan ja peilaan itseäni puhelimesta. "Mitä?" Luke kysyy naurahtaen ja ottaa toisesta kädestäni kiinni. "Unohdin meikata" valitan, ja Luke katsoo minua 'et oo tosissas' ilmeellä. "Sä et tartte meikkii, olt just hyvä tollasena" Luke sanoo ja suutelee minua pikaisesti. "Niin kai" hymähdän ja jatkamme matkaa. Pääsemme kahvilalle, missä olin töissä. Astumme sisään, Leena huomaa meidät salamana. "Alexa!! Missä olet ollut!!" Tämä tulee torjuvansa luokseni. "Öm.. Olin onnettomuudessa" sanon hieman nolona ja Leena hiljenee heti. "Miten nopeasti pääset töihin?" Leena utelee. "No lääkäri sano että riippuu että millanen mun kunto on sina aamulla, vähä vaihtelee" naurahdan. "No käykö.. Kahden viikon päästä?" Leena miettii. Nyökkään hymyillen ja menemme Leenan perässä kassalle. "Yks tonnikalakatkarapu salaatti" sanon ja katson kysyvästi Lukeen. "Sama mullekkin" Luke sanoo hymyillen. Odotamme hetken ja Leena ojentaa salaatit meille. Kaivan lompakkoni laukusta, samoin Luke mutta Leena pysäyttää aikeemme. "Talo tarjoaa" hän sanoo vinkaten silmää. Hymyilen leveästi Leenalle ja menemme johonkin satunnaiseen pöytään.

oli vähän sekava ja lyhyt mutta... Toivottavasti tykkäsit :)