Bad day not bad life >book 1<

I want to return to America

Kävelin Koulu ruokalaan. Puheen sorina kaikui Ruokalassa. Katsoin Arvostelevasti ruokalaa, mutta päädyin syömään ulkona. Kävelin ovista ulos. Olin yksi harva ihmisistä kuka oli tähän aikaan ulkona. Istuin nojaten koulun seinään. Otin kanasalaattini. Söin sen nopeasti. Huomaan Lendin ja hänen kaverinsa. Hänellä näytti olevan hauskaa. Käärin hihaani vähän ja katsoin punaisia arpia. Huokaisin ja laskin hihan. "Hei, Alexa" kuulen Lendin sanovan läheltäni. Katson ympärilleni. Hän seisoi takanani. Heitin Salaatin jämät roskikseen ja käänsin katseeni taas alas. "Onko kaikki hyvin?" Lend kysyi huolestuneena. "Miks sua edes kiinnostaa" huolaisen raskaasti. "Mitäh? Miks ei kiinnostais" lend sanoo ja kääntää kasvoni häneen päin. Mitä hittoa sä teet?! Huusin päässäni. Repäisin pääni hänen käsistään. "Älä puhu mulle" sanon hiljaa ja kävelen nopeasti pois hänen luoltaan. Haluan olla yksin.
Onnistuin välttelemään häntä koko päivän. Kävelin koulun ovista Mustalle mopoautolleni. Käynnistin auton ja ajoin kotiin. Paiskasin oven auki. Kukaan ei ollut kotona. Menin vaihtamaan vaatteet rennonpiin. Laitoin harmaat verkkarit ja mustan topin. Olin ottamassa punaista fanelliani kun ovikello soi. Kävelin alas ja avasin oven. Lend. Seurasitko sä mua koulusta asti!! Huudan päässäni. Yhtäkkiä huomaan sen. Hän tuijottaa käsiäni. Arpiani. Juoksen äkkiä yläkertaan ja vedän fanellin päälleni. "Alexa! Viilteleksä!?" Lend huutaa hämmentyneenä yläkertaan. Juoksin alakertaan Lendin luo. "Mitä asiaa?" Kysyin tuhahtaen. "Tulin antaa sun puhelimen" lend sanoo ja antaa I phoneni. "Kiitos" mutisen. "Mitä ne...??" Lend on kysymässä kun mulkaisen häntä 'ei ole sun asia' katseella. Hän perääntyy ja lähti. Hienoa, nyt hän pelkää minua ajattelen. En tavallaan ollut kyllä ylpeä Arvista mutta en halua hullun mainetta. Paiskaan oven vihaisena kiinni. Kävelen mietiskelle keittiöön. Kertosiko hän kenellekkään...? Ei se idiootti uskalla kertoa kenellekkään vastasin itselleni mielessäni. Huomasin Jääkaapin olevan tyhjä joten otin laukkuni ja niken lenkkarit. Nappasin avaimet vielä pöydältä ja lähdin. Kävelin hienojen omakotitalojen ohi
k-supermarketille. Huomasin pihalla olevan jengiä. Siellä oli luokkalaisiani ja lendin kaverit. Mutta ei lendiä. "Alexa! Tuu tänne!" Joku heistä huuttaa. Pyöräytän silmiäni. En mene enään tuollaiseen jengiin. Menen ja ostan pastan teko tarvikkeita. Sitten kävelen kotiin. Kotona huomaan vanhempieni olevan paikalla. Kävelen sisään, kuin vanhempania ei olisi. "Kävit kaupassa hienoa. Et kai jäänyt minnekkään hengaa??" Äitini kysyy ankarasti. En vastaa. Laitan ruuat jääkaappiin ja marssin yläkertaan. "Alexa!! Vastaa!!" Äiti huutaa vihaisesti. Näytän vain yläkerrasta keskaria ja pamautan huoneeni oven kiinni. "Alexa, ovia ei paiskota, tulet nyt alas!!" Äitini huutaa. En vastaa. Äitiki astelee huomeeseeni. Hän näyttää siltä että voisi räjähtää. Nousen ja katson äitiäni vihaisesti. "Ulos mun huoneesta!!" Huudan hänelle täysiä. "Olen äitisi, minulla on oikeus tulla huomeeseesi!" Hän huutaa. Kävelen hänen ohi vihaisena ja tönäisen häntä samalla. "Nyt riittää!! Sinun on aika kunnioittaa vanhempiasi!" Äitni karjuu naamapunaisema ja ottaa kädestäni kiinni. Repäisen käden irti minusta ja tunnen kun tasapainoni heikkenee. Seuraavaksi pyörin portaissa. Nään viimeisenä isäni järjyttyneen ilmeen. Hän huutaa äitilleni jotain ja soittaa 112:seen. Siihen se jäikin...

Sori ku on lyhyt. Oon ollu kipeenä :(