Bad day not bad life >book 1<

B-Day

Parin päivän päästä heräsin sairaalassa. Pääni oli erittäin kipeä. Vierelläni näkyi isä. Hän oli itkenyt. Heikolla kädellä, laskin käteni hänen käden päälle. Hän nosti päänsä ja katsoi minuun. Halasin häntä niin kovaa, kuin voimani sallitsivatkaan. "Missä äiti?" Kysyn hiljaa mutta pidän katseen isän vihreissä silmissä. "Me...erosimme" isä sanoo alakuoleisesti. "Lastensuojelu haastoi hänet oikeuteen. Kuulemma hän tönäisi sinut portaisiin" isäni sanoo ja katsoo minua silmiin. Hän haluaa kuulla totuuden minulta. "E-en osaa selittää. E-en tiedä" sanon kyynel silmäkulmassa. "Sinun täytyy levätä, käsittelemme asian kun olet toipunut" isäni sanoo ja hymyilee minulle. Hymyilen takaisin. En ollut pitkään aikaan hymyillyt.

Parin päivän päästä pääsin kotiin. Muutimme isän kanssa Kerrostaloon. Muuten jatkoin elämää ihan tavallisesti. "Meillä olisi pieni yllätys sinulle" isäni sanoo ennenkuin hän avaa uuden talon ovea. "Meillä?" Kysyn hämmentyneenä. Astumme sisään ja nään sukulaiseni, kaikki hyvät kaverini amerikasta ja Lendin. Mitä helvettiä!? Huudahdan mielessäni. Kaikki toivottavat hyvää syntymä päivää. "Olit sairaalassa vielä kun sinulla oli synttärit" mummini sanoo ja halaa minua. Kyynel vierähtää poskelleni. Halaan kaikkia. Myös Lendiä. "I can't believe this! You're here!?" Huudan ellulle. Rutistan hänet melkein kuoliaaksi. "Hehe, ofc i come in my bestfriend's b-day party!" Ellu hihkaisee.

Päivä oli melkein lopussa. Synttärit olivat mahtavat. Sain korjattua erimielisyydet Lendin kanssa joten kuten. Sain paljon rahaa lahjaksi. Voisin ostaa muita kuin mustia vaatteita. Ja päätin kaiken lisäksi värjätä hiukseni takaisin ruskeiski.

Sori ku tuli lyhyt. Elikkä joo tiedän, mulla on tosi huono englanti joten voi olla virheitä. Älkää välittäkö, eikä noi puhukkaan paljoo englantia ;)