(Ylhäältä voi kuunnella tomorrow never dies)
Torstai menee ihan normaalisti, enkä saa onnekseni palautetta rilleistäni. Koulun jälkeen menen Luken luokse ja teemme projektimme loppuun. En lähde vielä sen jälkeen, vaan Luke opettaa minua pelaamaan Call of Dutya, joka on kuulemma sotapeli parhaasta päästä. Voitte vain arvailla, miten sen pelin pelaaminen onnistui. Minä vain kiljuin, kun joku tekee yllätyshyökkäyksiä takaani ja yritän puukottaa tai ampua tyyppiä osumatta lainkaan. Luke vain nauraa taustalla toivottomuudelleni, mutta olen onnellinen onnistuttuani tappamaan hänet pelissä edes kerran.
Perjantaina menen ihan normaalisti toiseksi viimeiselle tunnilleni, joka on äidinkieltä. Menen paikkani luokse ja huomaan, että joku tuntematon poika on tullut viereeni. En ole ollut koulussa muuta kuin neljä päivää ja tämän päivän aamutunnit, mutta olen aika varma, etten ole nähnyt häntä ennen.
"Hei", sanon, kun istuudun hänen viereensä. Pojalla on tummanruskeat hiukset sekä siniset silmät. Aika outo yhdistelmä, vaikkakin hän näyttää todella söpöltä.
"Oletko kenties uusi?" kysyn häneltä.
"Joo me muutettiin tänne kaksi päivää sitten", poika vastaa ja söpö hymy leviää hänen huulilleen. Hymyilen hänelle takaisin ja sanon:
"Mekin muutettiin tänne just viime lauantaina. Ja muuten mun nimi on Emily."
"Kiva ollaan samassa veneessä, ja mun nimeni on Daniel ja jos saan arvata niin muutitte Briteistä tänne", poika vastaa hymyillen edelleen niin söpöä hymyään.
"Piru vie, en ymmärrä miksi kaikki arvaa sen heti ku avaan suuni", sanon ja me alamme molemmat nauramaan.
"Ehkä sun ei kannattais sanoo "piru vie", ni se vois pysyy mysteerinä vähän pidempään", Daniel sanoo naurunsa seasta. Voi että hän on niin söpö. Tunti kuluu nopeasti puhuen Danielille ja hän vaikuttaa niin kiltiltä ja söpöltä, että olen halkeamaisillani. Sovimme, että tapaamme lauantaina ja vaihdamme puhelinnumeroita. Daniel jopa sanoo rillejäni söpöiksi ja se saa minut punastumaan. Taidan olla lätkässä, ajattelen, muttei se haittaa, sillä uskon ja toivon, että hänkin on minuun hänen käytöksestään päätellen. Tunnin päätyttyä menemme samaa matkaa seuraavalle tunnille, sillä musiikin ja kielten luokka ovat vierekkäin (OMG, hän opiskelee ranskaa!) Nauramme molemmat matkalla kohti luokkiamme. Näen, että Luke, Calum ja Michael odottavat jo luokan edessä minua. Näen Luken silmissä pienen pilkahduksen jotakin. Mustasukkaisuutta? Ei se voi olla.
Luken näkökulma
Näen, kuinka Emily tulee meitä kohti nauraen tuntemattoman pojan kanssa. Se taitaa olla se uusi tyyppi, jonka näin historian tunnilla aamulla. Rintaani vihlaisee ikävä tunne, kun näen heidät nauramassa yhdessä. Emily kaartaa meidän luokse nauraen pienesti vielä jollekin jutulle, jonka se poika sanoi hänelle. En pidä siitä pojasta ollenkaan, ajattelen.
"Kuka se oli?" kysyn yrittäen kuulostaa huolettomalta, mutta onnistun surkeasti.
"Daniel meidän äidinkielen ryhmästä", Emily vastaa brittiaksentillaan, joka on pakko myöntää aika söpö. Hän katsoo vielä Danin perään, kun tämä menee kielten luokkaan sisään. Tunnen pintä mustasukkaisuutta. Mutta miksi? En edes välitä Emilystä sillä tavalla. Vai välitänkö? Hän on kyllä todella söpön näköinen ja herttainen ja kiltti ja fiksu ja...taidan välittää hänestä sillä tavalla vai mitä. En vain voi sille mitään. Jäämme taas käytävälle sanoittamaan kappaleemme loppuun ja kun Emily laulaa sen omalla kertosäkeellään kokonaan olen aivan myyty, hänellä on niin puhdas lauluääni:
"Life can be so hard to breathe when you're trapped inside a box.
You're waiting for the break to come, it always always comes too late.
You're on the edge just stumbling and the road it starts to wind.
But every time a page is turned a change to make it right.
Oh the sun will rise, like a flame ignites.
We're not done till we say it's over, we won't fade away.
Oh the sun will rise, tomorrow never dies. (Never dies)
It's hard to see the enemy when you're looking at yourself,
maybe your reflection shows you're screaming out for help.
And you try your best to just keep up, and you think they'd fall behind.
But the beat you're marching to you keep in perfect time.
Oh the sun will rise, like a flame ignites.
We're not done till we say it's over, we won't fade away.
Oh the sun will rise, tomorrow never dies.
Try your best to change your fate, you can just enjoy the ride.
The sun will rise, the moon will fall, tomorrow never dies. (It never dies.)
Oh the sun will rise. (The sun will rise the sun will rise)
Like a flame ignites (A flame ignites a flame ignites)
We're not done till we say it's over, we won't fade away.
Oh the sun will rise, tomorrow never dies."
Kaikki rupeavat taputtamaan ja Emily kumartaa teatraalisesti ja nauraen.
"Mitä piditte kertosäkeestäni?" hän kysyy noustuaan pystyyn kumarruksesta.
"Se oli todella hyvä. Itse asiassa paras kaikista", Calum vastaa ja naurahtaa. Emily naurahtaa myös. Menemme hakemaan soittimia, jotta voimme aloittaa muun suunnittelun kappaleesta. Emily yllättää meidät muut taas soittamalla kitaraa todella taitavasti. Muut menevät viemään soittimensa, mutta minä ja Emily jäämme järjestelemään johtoja vielä. Nyt tai ei koskaan, ajattelen.
"Haluaisitko kenties tulla meille tänään? Voisin viimein kostaa maanantaisen", kysyn viitaten kalansilmään, jonka hän tiputti alas kaulukestani.
"Joo, sopii mulle", hän sanoo ja jatkaa:
"Mutta en usko, että sun kostonretkes tulee onnistumaan." Me molemmat rupeamme nauramaan makeasti, sillä tiedämme, että se on tyhjä uhkaus.
"Millekäs te kyyhkyläiset nyt nauratte", Michael sanoo tullessaan takaisin käytävälle.
"Ei mitään", vastaamme samaan aikaan Emilyn kanssa ja purskahdamme uudestaan nauruun.
Meillä me vain istumme ja yritän opettaa Emilyä pelaamaan videopelejä, joita minulla on, mutta hän on aivan toivoton kaikissa niissä. Siis ihan kaikissa. Lopulta päädymme vain katsomaan kauhu elokuvaa ja Emily käpertyy kainalooni.
"Hyi hitto!" kuulen, kun hän kiljahtaa, kun jonkun pää leikataan irti. Minä naurahdan pienesti, vaikken minäkään suoranaisesti nauti siitä näystä. Lopulta me nukahdamme molemmat sylikkäin sängylleni, kun kello on yli yksitoista. Hän nukahtaa ensin pää nojaten olkapäähäni ja kurotun ottamaan häneltä silmälasit pois päästä.
