Kävelen kotiin päin Samin ja Jennyn kanssa ja rupattelemme niitä näitä. Lopulta saavumme kotiovelleni ja avaan oven lukosta ja astumme eteiseen. Kuulen Princessin, tätini tanskandogin haukkuvan eteisen ja olohuoneen erottavan oven takana.
"Onks teillä koiraki?" Sam kysyy uteliaana.
"No eiks se siltä vähän kuulosta", Jenny vastaa ja alamme kaikki nauramaan.
"Sen nimi on Princess, mut älkää antako sen nimen hämätä", sanon kikatukseni lomasta.
"Kuulostaa ihan joltai maltankoiran nimeltä", Sam sanoo ja avaa eteisen oven, jolloin Princess hyökää suoraan hänen kimppuunsa ja alkaa nuolemaan Samin kasvoja innolla.
"Ottakaa se pois, ottakaa se pois!" Sam kiljuu, kun Princess nuolee edelleen hänen kasvojaan. Minä ja Jenny vain nauramme vierestä, kunnes käsken Princessin lopettamaan. Se istuutuu kiltisti maahan heiluttaen häntäänsä, kun Jenny rapsuttaa sitä.
"Olit kyllä oikeessa siitä nimestä, sen ei pitäis antaa hämätä, toi koira on oikee peto!" Sam sanoo, kun hän hieroo kuolaa kasvoiltaan. Minä ja Jenny purskahdamme uudestaan nauruun, johon Sam liittyy mukaan.
Teemme läksyt ja juttelemme kaikenlaista, kuten kiinnostuksistamme, harrastuksistamme jne. Lopulta kello tulee seitsemän ja tyttöjen pitää lähteä. Menen saattamaan heitä eteiseen, jossa Princess on taas kerjäämässä rapsutuksia.
"Nähdään huomenna koulussa!" tytöt huikkaavat mennessään ulos ja suljen ulko-oven. Selittämätön onnen tunne valtaa minut ja pidän siitä kiinni niin kauan kuin pystyn. Olen juuri muuttanut kokonaan uuteen kaupunkiin ja kokonaan uuteen maahan, mutta olen jo saanut kaksikin uutta hyvää ystävää. Olen onnistunut saamaan tässä ajassa myös no miksiköhän kutsuisin häntä. Ei Luke nyt mikään vihamies ole, mutta kumminkin...ymmärrätte varmaan. Kuulen oven käyvän ja menen katsomaan eteiseen, kuka tuli kotiin.
"Töissä meni vähän pidempään, joten tulimme nyt vasta kotiin. Miten muuten ensimmäinen koulupäiväsi meni?" äiti huikkaa eteisestä minulle Maria-täti seuranaan. Äiti työskentelee samalla uutisasemalla toimittajana, kuin Maria-täti, joka on siellä töissä tekemässä viittomakielisiäuutisia.
"Ihan hyvin", vastaan ajatellen taas Samia ja Jennyä.
"No saitko uusia ystäviä?" äiti jatkaa kuulustelua.
"Joo, tutustuin kahteen uuteen tyttöön, jotka oli täällä tänää aikasemmin" vastaan.
"Milloin he lähtivät?" äiti kuulustelee lisää.
"Hei äiti ihan oikeasti, mulla on kaikki ihan hyvin, ei sun tarvitse kuulustella muo", sanon hieman ärsyyntyneenä, sillä haluaisin mennä nyt oikein pitkään ja lämpimään suihkuun.
"Meen nyt suihkuun", ilmoitan ja häivyn paikalta.
Lämmin vesi tuntuu ihanalta, kun se valuu pitkin vartaloani ja poistaa kaikki huoleni vähäksi aikaa. Laitan päälleni pyjamashortsit ja topin ja kaivaudun sänkyni lakanoiden alle. Otan puhelimeni pöydältä ja laitan Green Dayn uusimman levyn soimaan nappikuulokkeideni kautta. Kello on vasta puoli yhdeksän, mutta aikaero painaa minua vieläkin paljon, joten päätän vain nukkua sen pois.
Seuraavana aamuna menen kouluun, jossa minulla on ensimmäisellä tunnilla äidinkieltä. Katson ympärilleni luokassa ja huomaan onnekseni, ettei Luke ole luokassa. Istun tällä kertaa yksin ja olen onnellinen siitä, että saan olla tunnin rauhassa. Muu koulupäivä menee hyvin, kunnes Luke tulee minua kohti ruokatunnilla ja oletan, että kohta alkaa taas se norjalais juttu.
"Hei tuota haluaisitko tulla meille tänään koulun jälkeen, niin voitaisiin tehdä vaikka sitä projetkia?" hän kysyy sen normaalin sijaan.
"Sopii minulle", vastaan ja käännyn takaisin Jennyyn ja Samiin päin.
"Ai niin, Michael ja Calum tulee jossain kohtaa illemalla, jos sopii", hän sanoo vielä. Nyökkään hänelle vastaukseksi, vaikkei minulla ole hajuakaan, keitä Michael ja Calum ovat.
Odotan koulun parkkipaikalla Lukea, mutta pojasta ei näy jälkeäkään. Lopulta hän ilmestyy paikalle hymyillen.
"Oletko kenties hukannut kellosi vai oletko muuten vaan myöhässä?" sanon hänelle hieman ärtyneesti, sillä olen joutunut odottamaan häntä aika kauan.
"Joo, mulla vähän kesti, mutta olen nyt tässä", Luke vastaa virnistäen. Lähdemme kulkemaan heille päin ja pysymme hiljaa, sillä kumpaakaan ei huvita puhua. Lopulta pääsemme perille ja Luke avaa oven. Hänen ilmeisesti veljensä tulee hymyillen vastaan eteiseen ja sanoo:
"Hei Luke, oletko hankkinut uusia ystäviä?" Hän vinkkaa vielä siihen päälle ja Luke murahtaa hänelle ärtyneesti.
"Jack Hemmings", poika sanoo ja ojentaa kätensä. Tartun käteen ja vastaan hymyillen:
"Emily Woods" Jack naurahtaa makeasti ja sanoo:
"Taidat olla brittiläinen, ainakin nimestä ja aksentista päätellen"
"Joo, me muutettiin just", vastaan hymyillen takaisin. Sentään hän ei kutsu minua norjalaiseksi, ajattelen.
"No niin, rupattelu tuokio on ohi, Emily meillä on mun muistaakseni projetki kesken", Luke keskeyttää meidät ja ottaa minua kädestä kiinni ja raahaa minut huoneeseensa.
"Hei, sun veli oli sentään kohtelias, toisin kuin eräät", sanon hänelle ja naurahdan pienesti, kun hänen huoneensa ovi kolahtaa kiinni perässämme. Katselen ympärilleni ja huomaan, että Lukekin taitaa olla Green Day fani, sillä hänen tummansiniseksi maalatuilla seinillä komeilee kolme julistetta heistä ja juliste...pingviinistä? Luke naurahtaa pienesti vieressäni huomattuaan, että tuijotan pingviini julistetta.
"Eikö olekin söpö?" hän sanoo ja naurahdan hänelle vastaukseksi. Jatkamme esitelmän tekemistä, kunnes ovikello soi ja Luke menee avaamaan sen. Pian hänen huoneeseensa astuu kaksi suurin piirtein ikäistäni poikaa, joista toinen on ruskeahiuksinen ja -silmäinen ja hänellä on auringon päivettämä iho. Toisella pojista on vaaleat hiukset ja hän on selvästi toista poikaa kalpeampi.
"Uu, onks tää sun uus tyttöystävä?" kalpeampi poika sanoo ja molemmat naurahtavat.
"Mä oon Michael ja toi toinen idiootti tossa mun vieressä on Calum", kalpeampi poika, Michael jatkaa.
"Mä oon Emily ja en oo Luken tyttöystävä, eiks sun sitä paitsi pitäny olla sen Hannahin kanssa yhdessä", käännän katseeni Lukeen.
"Me erottiin tänää", Luke vastaa. En tiedä, mitä vastaisin hänelle, joten pysyn vain hiljaa. Sitä paitsi Luke ei näytä ottavan sitä kovin raskaasti.
"Jaa vai vielä brittiläisenkin oot hankkinu", tällä kertaa Calum puhuu ja virnuilee minulle ja Lukelle. Luke ja minä muljautamme molemmat silmiämme huonolle vitsille.
"Mitä tehdään, nyt kun ollaan päästy näiden alku höpinöiden läpi?" Michael sanoo väliin.
"No mun varmaan kannattais lähteä", sanon ja katsahdan ovea kohti.
"Ehei, sä et lähde vielä mihinkään", Michael naurahtaa. Kohotan kulmakarvojani hieman kysyvästi.
"Okei, nyt muo alkaa pelottaa", vastaan ja kaikki naurahtavat, jopa Luke.
"Ootko kenties pelannut Fifaa?" Michael kysyy.
"Ööm...en", vastaan, sillä taidan tietää, mitä on kohta tulossa, enkä tiedä ollako innoissaan vai peloissaan.
"No nyt koitti sun onnenpäiväs", Michael naurahtaa. Luke on ollu tähän menessä koko ajan hiljaa ja katsahdan häneen nopeasti. Luke istuu rauhallisena lattialla risti-istunnassa ja hänen katseensa kohtaa omani pieneksi hetkeksi. Luke nousee lattialta ja menee laittamaan pelin käyntiin. Calum antaa minulle ohjaimen käteen ja peli alkaa. Pelaan ensimmäiseksi Calumia vastaan ja arvaan jo, miten tämä tulee päättymään.
"Miten piru vie mun tätä pitäis ohjata?", sanon turhautuneena katsoen, kuinka joku pelaaja, josta en ole koskaan kuullutkaan pyörii ruudussa kentällä ympäriinsä. Kaikki purskahtavat nauruun ja kysyn:
"Sanoinko kenties jotain väärää?"
"Sanoit "piru vie"", Michael sanoo naurunsa seasta.
"Entä sitten?"
"No se on niin brittiläinen "kirosana" kuin olla ja voi", Calum vastaa tällä kertaa. Päätämme jakautua Fifassa joukkueisiin, niin että peli on kaksi vastaan kaksi. Kukaan pojista ei halua minua joukkueeseensa, mutta lopulta päädyn pelaamaan Luken kanssa Michaelia ja Calumia vastaan. Pelin loppuvaiheilla olemme häviöllä Luken kanssa 11-2 ja olen niin turhautunut, että päädyn juoksemaan kenttää ympäri tyhjänpanttina. Muut pojat nauravat pelaamiselleni ja yllätän itseni nauramassa heidän mukanaan. Lopulta kello tulee jo puoli kahdeksan ja päätän lähteä kotiin. Lopulta pääsen kotiin ja suoraan siitä nukkumaan.
