Ylhäällä kuva Danista (yrittäkääpäs arvata kuka toi on oikeesti ;))
Emilyn näkökulma
Herään aamulla tuntemattomasta sängystä ja pelästyn hieman, kunnes muistan, mitä eilen illalla tapahtui. Katsahdan Lukeen, joka nukkuu vielä. Hän näyttää todella rennolta ja huolettomalta nukkuessaan. Otan silmälasini pöydältä ja hän mutisee hieman, kun nousen hänen viereltään sängystä. Luke ei kuitenkaan herää, joten pysyttelen hiljaa. Olen juuri poistumassa hänen huoneestaan, kun kuulen hänen sanovan:
"Lähdetkö jo?"
"Joo, lupasin nähdä Danin tänään", vastaan Lukelle ja hymyillen hänen aamuäänelleen, joka on yllättävän möreä. Luke säpsähtää pienesti, kun kuulee minun lausuvan Danin nimen.
"Nähdäänkö huomenna?" hän kysyy vielä ennen, kuin lähden.
"Lähetän sulle tekstarin sitte", sanon, johon hän vastaa:
"Ei sul oo mun numeroo", naurahdamme molemmat ja vaihdamme numeroita. Saan samalla myös Michaelin ja Calumin numerot. Kun olen astunut ulos Hemmingsien ovesta, niin kännykkäni piippaa ja katson sen näyttöä. Se on Lukelta:
Eilen oli hauskaa ;)
Joo, tosi hauskaa oli :\ :)
vastaan hänelle ja naurahdan itsekseni. Käännyn kotiini ja menen siistiytymään.
"Missäs sinä olit eilen, et tullut kotiin?" äiti sanoo huolestuneesti, kun astun sisään. Hänellä on vielä aamutakki päällä, sillä hänellä on lauantaisin vapaapäivä samaan aikaan kuin Mariallakin. Maria ja äiti ovat suuren osan ajastaan töissä, sillä äiti kerää rahaa omaa elämäämme varten ja no Marialla ei ole muutakaan tekemistä.
"Olin Lukella, mut sit me molemmat nukahdettiin", vastaan äidille samaan aikaan, kun teen itselleni voileipää, sillä minulla on ihan hirveä nälkä, koska en ole syönyt mitään eilisen pizzan jälkeen, jonka tilasimme Luken kanssa. Mutustelen leipääni samalla kun menen yläkertaan vaihtamaan vaatteeni ja korjaamaan hiuksiani ja meikkiäni, joka en levinnyt hieman. En oikeastaan meikkaa, mutta laitan yleensä hieman meikkipuuteria ja ripsiväriä näyttääkseni siltä, että välitän ulkonäöstäni edes vähän.
"Mä lähden nyt!" huudan äidilleni samalla, kun suljen etuoven perässäni. Kaarran ensin vasemmalle kulmasta ja jatkan sitten jonkun matkaa eteenpäin, kunnes tulen pienen Starbucksin kohdalle, jossa minun on määrä tavata Dan tänään. Olen hieman hermostunut, sillä minä todella pidän hänestä. Pidän myös Lukesta, mutta en usko hänellä olevan vastakaikua tunteilleni, joten päätän ainakin yrittää tätä. Sydämeni pamppailee, kun näen Danin seisoskelevan yksin sisällä. Astun sisään ja hänen ilmeensä kirkastuu heti, kun hän näkee minut. Tilaamme molemmat jääteet ja menemme istumaan pöydän ääreen. Puhumme Danin kanssa kaikesta. Siis ihan kaikesta. Kerron hänelle jopa isästäni ja veljestäni, joista en ole kertonut muuta kuin Samille Jennylle. Uskallan kyllä puhua asiasta julkisesti, eikä se ole minulle niin tärkeä, mutta se on parempi kertoa heti, että vältyn siltä pahimmalta olen pahoillani jutulta, kun joku näkee esimerkiksi isäni kuvan ja ihmettelee, että missä hän on. Lopulta päätämme lähteä ja menemme Danille. Hän asuu aika lähellä Luken taloa. Danin vanhemmat ovat kotona ja he tervehtivät minua ystävällisesti ja kohtelevat minua, kuin olisin joku harvinainen eläinlaji, jota kukaan ei ole koskaan ennen nähnytkään. Menemme Danin huoneeseen, joka on maalattu kokonaan valkoiseksi ja kaikki muukin siellä on valkeaa ja steriiliä, kuin sairaalassa. Ihmettelen sitä hieman, mutta päätän jättää sen omaan arvoonsa. Sitten tapahtuu jotain odottamatonta ja Dan suutelee minua. Suoraan suulle. Sydämeni jättää lyönnin väliin ja vastaan suudelmaan. Hänen huulensa tuntuvat niin pehmeiltä omiani vasten! Kietaisen käteni hänen kaulansa ympärille ja hän kietaisee omansa vyötärölleni. Suutelemme pitkään ja hartaasti, kunnes olemme molemmat hengästyneitä ja vetäydymme vastahakoisesti pois.
"Emily mä todella tykkään susta ja mä ajattelin, että...että haluisitko sä olla kenties mun tyttöystävä?" Dan kysyy odottamatta. Minä en tunne häntä vielä kovin hyvin, mutta hän vaikuttaa niin mukavalta ja sellaiselta henkilöltä, joka oikeasti välittää. Plus hän on todella hyvännäköinen ja minäkin pidän hänestä todella paljon. En tiedä miten vastata siihen kysymykseen luontevasti, joten sanon vain:
"Joo." Dan vetää minut syliinsä ja suutelee päälakeani.
Vietän lopun päivästä Danin kanssa heillä ja me vain oleskelemme hänen huoneessaan, mutta viihdyn niin hyvin, että kun vihdoin katson kelloa, niin huomaan sen olevan jo melkein kymmenen. Päätän lähteä vastahakoisesti, mutta sovimme Danin kanssa, että olemme taas maanantaina, sillä olen sunnuntaina luvannut mennä Luken kanssa läheiseen ostoskeskukseen ja hän lupasi näyttää myös paikkoja, joissa en vielä ole ollut. Tajuan nyt vasta, että olen ollut täällä vasta viikon ja silti minulla on enemmän ystäviä JA poikaystävä, kuin Lontoossa. Olen oikeastaan päässyt pidemmälle elämässäni yhdessä viikossa, kuin viidessätoista vuodessa koko elämässäni ja olen tyytyväinen siihen. En ole kyllä varma hätiköinkö liian nopeasti Danin kanssa, mutta välitän hänestä ja hän vaikuttaa välittävän minusta, joten en välitä.
"Nyt pysähdyt siihen paikkaan nuori neiti ja kerro, missä olet ollut", äitini ottaa minut vastaan, kun astun talon ovesta sisään.
"Olin Danin luona", vastaan epämääräisesti ja lähden kiipeämään portaita huonettani kohti.
"Ja kuka mahtaa olla Dan?" äitini tivaa kädet lantioillaan.
"Yks tyyppi koulusta", vastaan ja olen kääntymässä takaisin jatkaakseni matkaani ylös, mutta äitin keskeyttää minut vielä.
"Emily kulta en minä tahallani sinua ärsytä, mutta olin huolissani sinusta, ennen tulit viimeistään varttia yli yhdeksän kotiin, mutta nyt kello on jo puoli yksitoista ja tiedäthän mitä veljellesi kävi...", äitini kuulostaa huolestuneelta, joka ei kuulu yleensä hänen luonteeseensa. Yleensä hän nalkuttaa työstään, on töissä tai sitten hän on väsynyt ja nukkuu töidensä takia, eikä hän huomioi minua hirveästi, mikä sopii minulle hyvin, sillä yleensä olen yksin huoneessani soittamassa kitaraa tai tekemässä koulutöitä. Minusta tuntuu, että minulla ja äidillä on kaksi erillistä elämää, jotka eivät liity toisiinsa millään tavalla. Tämä huolen pito saa minut omalla tavallaan hyvälle mielelle. Princess hyökkää kuitenkin kimppuuni ja nuolee naamaani, jolloin saan hyvän tekosyyn olla kertomatta Danista, sillä en ole vielä täysin valmis kertomaan äidilleni hänestä.
A/N OMG! Tätä tarinaa on luettu yhteensä yli sata kertaa! Tiiän, ettei se oo kovin paljon monellekaan, mutta kun mä aloitin tän kirjottamisen, niin en olis todellakaan uskonu, että tätä luettais parii kertaa enempää ja oon todella innoissani. Kiitos kaikille, jotka on jaksanu lukee tänne saakka jokaisen kappaleen ja niillekin, jotka ylipäätään on lukenu tätä tarinaa ees yhden luvun!
