What if

Untitled Part 14

Heiiippa kaikkia, tiiän tiiän lupasin jatkaa syyslomalla ja oon jo päivän myöhässä. Mut mulla on hyvä syy, kerrankin tein jotain muuta kun istuin himassa päivät pitkät. Toivottavasti teijän syysloma meni hyvin ja niillä joilla alkaa niin hauskaa lomaa!

Louisin näkökulma:

Terävä koputus keskeyttää kiihkeän suudelmamme ja minulta pääsee muutama ruma sana, rämähdän takaisin sägylleni kyynerpäideni varasta ja Harry nousee pois päältäni istumasta. Hän katsoo minua varoittavasti ja kävelee ovelle ja avaa sen. Äiti seisoo siinä hymyillen ja kysyy kai hänen lempeällä äänellään: "Niin mihin te pojat olittekaan menossa?", virnistän ja kysyn Harryltä vittuillekseni: "Niin mihin me tosiaan oltiinkaan menossa kikkura?". Harry kurtistaa kulmiaan ja naurahtaa vähän liian kovaa kuullostaakseen aidolta: "Kyl sä Tommo tiät mihin me mennään, mehän mennään katsomaan jalkapalloo.".

Päätän ryhtyä Harryn leikkiin mukaan ja lyön otsaani: "Ainiin herranisä mä melkein unohdin, siitä tulee niin mahtavaa, koska oot ihan huippupoika ja meillä tulee olee haus-.". "Okei kuka sä olet ja mitä sä olet tehnyt pojalleni Louis William Tomlinsonille?", äitini kysyy keskeyttäen esitykseni. "Äiti mitä helvettii mul oli just iha vitu hyvä fiilis.", äiti nauraa Harryn kanssa ja sanoo: "Siinähän sinä taas olet ihanassa persoonassasi." Hehehe, hekottelen pääni sisällä kypsänä äidin huonoille jutuille, mutta on kiva nähdä kun Harry nauraa, joten en valita. Huitaisen kädellä äitiäni kohti ja hän ymmärtää poistua. Heti oven sulkeutuessa kiharapää on vieressäni.

"Etkö sä oikeesti kerro mihin me ollaan menossa?", kysyn pojalta jo ainakin viidettä kertaa. Harry nauraa ja pudistaa päätään. Olemme bussissa matkalla juna-asemalle, joten ilmeisesti emme jää kotikyläämme. Minulla on oikeastaan ihan okei tunne koko matkan, kunnes saavumme perille. Nousen taksista ja painan käteni suun eteen. Olemme ihan vitun hienon hotellin edessä, mutta hotelli ei ole mikää typerä viiden tähden hotelli, ei Harry tietää, etten nauttisi olostani siellä niiden rikkaiden kusipäiden kanssa. Ei, tämä paikka saa minut heti avautumaan uusille kokemuksille, olemma Irlannissa, pienessä kylässä, jonka nimeä en painanut mieleeni, koska tosiasiassa minua ei kiinnostanut yhtään. Mut tää paikka on upee, se on iso talo, ei yhtä suuret kuin hotellit mutta iso silti. Sen alakerrassa on näköjään tatuointi liike ja yläkerrassa näkyy baareja. Keskiosa talosta on tumman harmaa, johon on luultavasti tarkoituksella spreijattu kuvia. Ihmisiä astuu ulos talosta ja vielä enmmän mieltäni kohottaa, etteivät he ole mitään ylihinnoiteltuja vaatteita käyttäviä ihmisiä, mutteivat mitään köyhiä, puutteessa olevia narkkareita. He ovat kuin minä. "Harry tää on..", aloitan lausetta, mutta Styles keskeyttää minut seuraavalla lauseella: "Joo tää on aika sun tyylinen, oon typerän näkönen.". Naurahdamme molemmat ja mieleni tekisi sanoa pojalle edessäni, ettei hän ole typerän näköinen missään missä olemme yhdessä.

Astumme sisään hotelliin tai no minä astun ja Harry pitää ovea, idiootti. Päästyäni sisään vedän terävästi henkeä, sisältä hotelli on yhtä hieno kuin kuvittelin, tummat seinät, julisteita seinillä, mustia ja valkoisia nahkasohvia aulassa. Kävelen päättäväisesti tiskille, jossa on töissä siilitukkainen viherhiuksinen poika, jolla on rajaukset silmissä ja mustat vaatteet, hieman liian rajutyyli minun makuuni, mutten valita. "Onkos sul huonetta varattu vai aijotkos varata nyt?", hän kysyy pehmeällä äänellä katsoan ehkä jopa liian ahdistavasti silmiini. Kerron että on jo varattu huone. Sitten poika kysyy minulta erittäin flirttailevaan äänensävyyn: "Onhan se yhdenhengen huone?", virnistän hänelle ja yritän pidätellä naurua, säälittävää. "Käyppäs katsomassa itse, ole Tomlinson.". Poika kirjoittaa todella nopeasti ilmeisesti sukunimeni tietokoneen näyttöön ja kurtistaa kulmiaan sanoen: "Ei täällä ole huonetta varattuna sukunimellä Tomlinson, kultsu.", mies toteaa vinkaten silmää. Kurtistas kulmiani, kunnes kuulen kauniin äänen takaani: "Itseasiassa se on nimellä Styles.". Hätkähdän ja käännyn ympäri, siellä Harry seisoo kädet puuskassa vetistävät silmät valppaina ja meidän molempien laukut jalkojensa edessä. Olen suurin paskapää koko maailmassa, Harry toi meidän molempien laukut, kun minä tavallaan flirttalen täällä muille, unohtaen, että olen hänen kanssaan, puhun itselleni. En ole varmaan koskaan eläessäni hävennyt näin paljon. Harry varasi tämän mahtavan paikan ja miten kiitän häntä, unohtamalla hänet. "Voi helvetti.", kuiskaan ääneen saaden molempien poikien katseet minuun. "Hei sexyboy, luulin et oot yksin.", vihersilmäinen taas huikkaa minulle ja minä kurtistan kiukkuisesti hänelle kuvia. Styles edessäni niiskaisee ja ottaa huoneemme avaimet ja kävelee kohti mustaovista hissiä. Huokaisen raskaasti painaen silmäni kiinni ja seuraan poikaa hissille. Seisomme siinä vierekkäin aivan hiljaa, mutta hissiin päästyämme Harry rikkoo täydellisen hiljaisuuden niiskaisemalla. Hän itkee, mietin ja oloni huononee niin pahaksi, etten kestä sitä. Astumme hissistä ulos ja Styles astelee suurilla askelillaan nopeasti huoneemme eteen, avaa oven, heittää kassimme maahan, kävelee vessaan ja paiskaa oven kiinni naamani edestä. "Ei helvetin helvetin helvetti.", kuiskaan tyhjään huoneesen ja paiskautan pääni oikealla puolella olevaan seinään. Kävele huoneen keskelle ja katsele ympärilleni, ensimmäinen asia minkä näen on suuri, suuri sänky, se on vähintään kaksikertaa oman sänkyni kokoinen ja minun sänkyni on sentään parisänky. Seuraavaksi näen pienen keittiön, jossa on pöytä, tiskikone, jääkaappi ja sitä rataa. Kun käännyn oikealle nän olohuoneen, jossa on musta sohva, sohvapöytä ja taulutelevisio. Huone on ollut todella kallis, sen näkee heti. En halua todellakaan tietää mitä Harry on tästä maksanut.

Koputa vessan oveen jo ainakin kymmenen kerran tunnin sisään ja yritän taas: "Harry mä olen niin pahoillani.", en pysty parempaan, jos olisin normaali mukava jätkä, jonka Harry ansaitsee en olisi koskaan tehnyt sitä mitä tein ja vaikka olisin, osaisin sentään pyytää kunnolla anteeksi virhettäni. Tällä kertaa paukautan pääni oveen ja yritän koota ajatuksiani. "Harry, mä en tiedä mikä mua vaivaa. Sä teit tän kaiken, varasit huoneen uskomattomasta hotellista.", jatkan lausettani muitettuani muutaman asian, jotka pitäisi mainita: "Sä avasit mulle oven ja kannoit meijän laukut sisälle, kun unohin ne heti.". En keksi mitään sanottavaa enää, mutta päätin viedä tämän loppuun, tällä tarkoitan ensimmäist kunnollista anteeksipyyntöäni ikinä. Ikinä. "Mä oon maailman huonoin pyytään anteeksi, sillä mä en yleensä tee sitä. Mutta mä olen oikeasti pahoillani Harold. En halua pilata tätä viikonloppuu ennen kuin se alkaa. Oo kiltti ja tuu ulos sieltä. Anteeks.", lopetan siihe ja hämmästyn suuresti huomatessani silmieni sumenevan hieman. Kyyneleet peittävät silmäni: "Mitä helvettiä?", kysyn itseltäni ja narahdan epäuskoisesti. Samassa vessan ovi aukeaa ja selkeästi itkenyt Harry astuu ulos. Käännän katseeni heti maahan, mutta Styles on nähnyt jo kyyneleet silmissäni. Tunnen pojan tuman tuijotuksen kasvoissani, mutten uskalla nostaa päätäni. Lopulta se on pakko tehdä, sillä poika kuiskaa tiukasti: "Kato mua Tomlinson.".

Okeiii, eli halun kiittää kaikkia lukijoita, on hämmästyttävää kuinka paljon ihmisiä oikeesti jaksaa lukea mun höpötyksiä. Hyvää yötä/huomenta! xx