What if

Untitled Part 20

Moikka! Ensiksi ANTEEKSI... En voi edes kuvailla kuinka pahoillani oon, kun tää ei oo jatkunut niiiiiiiiiin pitkään aikaan. Mul ei oo ees selitystä enkä jaksa keksiä mitään selityksiä. Olen pahoillani ja lupaan alkaa ahkerammaksi, antakaan pliis mulle synnit anteeksi!:) xx

Loun näkökulma:

Jos olet joskus kuullut sanonnan, suuteleminen on kuin huumetta, niin voin totta vitussa samaistua kyseiseen sanontaan. Harryn pehmeät huulet tuntuvat järkyttävän hyviltä huulillani, typerä palvelupoika, hotelli, tupakka, ihan kaikki unohtuu mielestäni kuin tunnen Harryn kielen tekevän tuttavuutta omani kanssa.

"Mmhmp...", Harry huokaisee suuhuni mielihyvästä ja voin vain hänen huokauksen johdosta vetää noita kauniita pitkiä kiharoita, joka minun mielekseni aiheuttaa toisen voihkauksen. Huulemme liikkuvat kuin painijat toistensa kimpussa, yrittäen vallata dominoivaa osapuolta, lopulta Harry alistuu ja antaa minun määrätä suudelman tahdin.

"Täällä haisee...", kiharapäinen herra hymyilee huulilleni ja minun on pakko vetäytyä muutama sentti kauemmas lumoavan kauniista pojasta. "Pilasit tunnelman senkin aasi.", kuiskaan Harrylle, joka vain naurahtaa ja ehdottaa, että lähdemme suihkuun takaisin.

Suihkutiloissa ei onneksemme ole vieläkään muita ihmisiä ja luojan kiitos ei sitä rasittavaa palvelupoikaa, olen mittaani täynnä häntä, painuisi hevon helvettiin oikeasti. Veden virratessa kehoani pitkin muistan, mistä Harry puhui minulle vessassa, kuinka minun pitäisi olla yhtälailla hänen. Ajatus ahdistaa minua hiukan, mitä vittua valehtelen itselleni, ajatus ahdistaa minua ihan helvetisti. En ole koskaan seurustellut, ala-asteen Elisaa ei lasketa. Minun ei ole koskaan tarvinnut ajatella mitä teen ja koska teen, Harryn omistamana se kuuluisi tehtäviini. Minun pitäisi kieltäytyä joistain asioista ja olla vastuussa muistakin kuin itsestäni. "Huh.. En ole valmis siihen", mutisen huomaamattani ääneen, vaikka todella hiljaa, mutta silti Harry onnistuu kuulemaan sen. "Mihin sä et oo valmis Loulou?", hän kysyy pehmeään ääneen, ääni lähettää kylmiäväreitä pitkin kehoani. "Loulou? Ei vitussa, saat unohtaa ton, Lou on parempi.", kerron vihersilmälle. Harryn suu menee suloiseen mutruun ja onnistun vastustamaan järkyttävän vahvaa vetoa suudella hänen huulensa suoriksi taas. "Okei, sori Lou. Voiksä nyt kertoo mihin sä et oo valmis?", Styles kysyy silmät yhä täynnä mielenkiintoa. Huokaan syvään ja mietin miten sanoisin sen pojalle, en missään tapauksessa halua että reissu menee pilalle tunteitteni takia. "Vittu tää on vaikeeta", totean omassa mielessäni itselleni.

"No siiiis... Muistaks mitä just puhuttiin tuolla vessas?", kysyn pojalta ja saan nopean nyökkäyksen vastaukseksi. Puren hieman huultani ja yritän koota ajatuksistani yksinkertaista lausetta: "No kun, mä öö.. Vittu. Siis kun mä en oo ikinä ollu niiku tällee.. Tai siis kun mä oon ollu yksi aika kaua. Tai siis melkee aina tai siis joo..", murahdan itselleni hieman ja tunnen hermostuneisuuden kiertävän kehoani pitkin.

"Heihei, Louis kaikki on hyvin, hengitä syvään. Mä oon tässä, ei hätää.", Harry sanoo ja tulee saman suihkun alle kanssani, hän avaa kätensä ja nielen kaikki ylpeyden rippeeni ja nojaudun herran käsien väliin. Tunnen hymynpoikasen nousevan huulilleni ja vedän kerran syvään henkeen, pystyn tähän kyllä. "Siis kun mä en oo ikinä seurustellut ja en oo oikee mikään vitun tunnollinen poikaystävätyyppi taimitää.. Tai kun emmätiä. Siis mitä vittua selitön taas?! Sori oon hiljaa.", tunnen punan nousevan kasvoilleni ja yllätyksekseni huomaan kasvojen i painautuvan Harryn kaulaa vasten. "Typerä pituusero.", mietin mielessäni. Vielä enemmän yllätyksekseni tunnen Harryn käsien otteen kiristyvän vielä enemmän minusta.

"Mä tiedän Lou.. Mä oon niin pahoillani et mä sanoin niin. Tai siis, kyl mä tiedän minkälainen sää oot. Mä oon pahoillani, että mä yritin pakottaa sua menee liian nopeesti. Ei meillä oo hätää, otetaan ihan rauhassa, sun ei tarvi tehä yhtää mitää mikä on sun mielestä ahistavaa tai epämukavaa, ehkä me voidaan olla "friends with benefits", eiksniin?". Harry puhuu rauhallisella äänellä ja jokaisen sanan jälkeen, joka lähtee hänen suustaan tunnen itseni hieman rauhoittuneemmaksi. Huokaan syvään ja otsani menee kurttuun, Harry ei ymmärtänyt. "Mä en tiä miten sanoisin tän mahdollisimman selkeesti ja silleen, etten kuulostais täysin ääliöltä, mutta siis kun mä haluan sut. Mä en haluu olla mitää vitun friend with benefit tai mitään. Mä haluan olla ainoo, jota sä katsot ja ainoo joka saa koskea suhun ja ainoa jota sä haluat. Mä tiedän et tää on vitun epäreilua, koska mä en lupaa sitä sulle takas, mutta.. Näin mä vaan tunnen." , tuskailen lauseeni kanssa ja Harry hymähtää lauseelleni. "Sä siis haluat, että mä oon sun poikaystävä, mutta sä et mun?". Nyökkään ja sisältäni kouraisee, olen paska ihminen.

Harryn kädet silittävät paljasta selkääni ja suljen silmät tunteesta, se on taivaallinen. "Joo, no Lou sun pitäöis tietää et siitä asti, kun mä näin sun kauniit, kirkkaat siniset silmät se oli silleen.", Stylesin tunnustus saa suuni suureen virneeseen, joka tippuu kun kysyn seuraavan kysymyksen peläten nuoremman vastausta: "Joo, niin tyhmältä kuin se kuulostaa.". Nostan katseeni ja katson Harryä silmiin, hänen ilmettään ei voi lukea, joten katseeni putoaa häneen huuliinsa, mistä tulee vastaus: "Voidaan me sillä aloittaa, jos sä niin tahdot. Mutta mä varotan, etten kestä, jos sä makaat muiden kanssa tai painelet menemään ja suutelet muita miehiä. Mä en halua olla se poika kuitenkaan, joka odottaa teillä, että sä palaat takaisin.". En voi uskoa kuulemaani, Harry on maailman kiltein ja parhain ihminen. "Joo mä lupaan, ettet sä joudu olee mikää sellane, ok? Mä en vaa halua vielä mitää nimikettä tai mitää..", mutisen hiljaa, mutta tarpeeksi kovaa niin, että Harry sen kuulee. "Vielä? Sehän tarkoittaa, että mulla on mahkui.", hän naurahtaa korvaani ja pian naurumme sekoittuu. "Sulla on aina mahdollisuudet Styles.".

Kun olemme peseytyneet, pukeneet vaatteet ja käyneet hotellihuoneessamme viemässä tavaramme sinne, otamme suunnaksi hotellin ravintolan. Mahani murisee juuri, kun tarjoilija on tuonut meille ruokalistat. "Vittu mul on nälkä.", totean Harrylle, joka vastaa virnuillen: "Mä kuulen.". Potkaisen häntä jalkaan pöydän alla ja hänen suunsa kääntyy vielä suurempaan hymyyn. "Mitä sä aiot ottaa? Noi bataatti ranskalaiset ja kirjolohi kuulostaa tosi hyvältä.", Harry sanoo ja nyrpistän nenääni. "Uhh.. Liian terveellistä, miten olisi tuplajuusto hamppari ja ranskalaisia monella eri dipillä?", vastaan ja on Harryn vuoro nyrpistää nenäänsä. "Toisaalta, sulla on lihaksia, joista pitää hyvää huolta, ota sä ne bataattiraskalaiset.", jatkan lausettani virnuillen, nautin tästä leikkisästä keskustelusta, joka minulla ja Harrylla on menoissa. "Joo ja syö sää kaikkee epäterveellistä niin toivotaan, että se siirtyy sun takapuoleen.", Harry virnuilee ja potkaisen häntä vielä kovempaa jalkaan. Styles alkaa nauramaan ja en voi olla liittymättä siihen. En ole pitkään aikaan ollut näin onnellinen ja voin kiittää/syyttää siitä edessäni istuvaa pitkää ja hoikkaa poikaa. "Tosin mä voin keksiä jotain muuta syötävää meille, se on huoneessamme.", Harry virnuilee viettelevästi ja puren huultani estääkseni hymyni. "Mun tekee kyl tosi paljon mieli tota hampparii, mä taidan tilata sen.", sanon ingnooraten täysin Harryn viettelevän lauseen. Hän murahtaa, mutta viittoo tarjoilijan kuitenkin pöytäämme ja tekee tilauksemme. Maltan tuskin odottaa iltaa.

Siinä oli tää luku, toivottavasti tykkäsitte!! Yritän jatkaa mahdollisimman pian, nyt oikeesti! Palaute on aina kivaa, ootte ihania xx