What if

Untitled Part 5

Hihhulihei! Uutta lukua pukkaa taas:)! Päästään tutustumaan Harryn näkökulmaankin. Harry siis nukkuu nojatuolissa, koska hänen sänkyään ei ole vielä toimitettu Tomlinsoneille.

Herään, kun aurinko paistaa silmiini ja pyörähtäen käännyn katsomaan nojuatuolia, jossa itse Harold nukkuu yhä. Kävelen vaatekaapilleni tavallista hiljempaa, kunnes ymmärrän, etten minä tee ikinä niin. Palautan askeleeni normaaliksi ja käännyn katsomaan Harrya kunnolla. Hän näyttää paljon nuoremmalta nukkuessaan. Yksittäinen kihara on valahtanut hänen naamalleen, mieleni tekisi enemmän kuin mitään muuta tällähetkellä nostaa se varovasti pois siitä. "Mitä vit-", aloitan, kunnes huomaan että puhun ääneen ja voin vain toivoa ettei Harry herännyt. Toiveeni ei toteudu ja Harry raottaa silmiään, minä seison siinä pelkissä boksereissa tietämättä mitä tehdä. "Louis, mitäää sinä teeth?", Harry mumisee aamuäänellä. En vastaa mitään vaan juoksen pois huoneesta ja samaa vauhtia keittiöön.

Kädet kietoiutuvat ympärilleni ja haistan äitini tutun hajun. Lämmintunne vataa kehoni, koskakohan äiti on minua viimeksi halannut? Harry kävelee samaan aikaan keittiöön pilaten minun ja äidin halin, tai ainakin niin luulin. Mutta äiti vaan kohottaa kättään pyytäen Harrya mukaan haliin, yritän kerätä kaikki inhoni, mutta en pysty siihen nyt. Haluan vain halata äitiä. Harry naurahtaa ja asettuu kolmanneksi haliin, Harryn ominaistuoksu valtaa minut heti. Tunnen kuinka Harry laittaa kätensä selälleni ja en voi kuin hymyillä.

Suljen vaatekaappini tyytyväisenä, olen lopulta löytänyt hyvät vaatteet Sandyn bileisiin. Aion pukea päälleni mustat tiukat farkut sekä tummansinisen t-paidan. Liam ja Zayn tulee hakemaan minua tunnin päästä ja sillä aikaa yritän saada hiukseni tottelemaan. Eihän siitä tule hevonvituakaan. "Totelkaa nyt perkele.", puhun yksikseni hiuksilleni, kun samalla huoneeni ovi avataan. Harry astelee sisään ja naurahtaa minulle. "Turpa kiinni.", totean hänelle tylysti. Harryn hymy katoaa heti ja hän astelee viereeni peilin eteen. Yritän olla välittämästä hänestä yhtään, mutta se on todella vaikeaa. "Mmm.. Louis anna mun auttaa sua?", Harryn suusta tuleva lause kuulostaa lähinnä kysymykseltä. Katson häntä ihmeissäni ja ärähdän: "Näytänkö mä siltä et tarvin aupua?". Harry menee entistä enemmän hämilleen ja surullisemman näköiseksi, mutta sanoo silti: "Joo, totta puhuen, kyllä näytät." Yritän vielä hetken tapella tukkani kanssa, mutta se menee entistä pahemman näköiseksi. Lopulta luovutan ja totean katsomatta Harryyn: "No kokeile sitten, et voi tehä tästä yhtään pahempaa.". Harry naurahtaa ja painaa olkapäästäni merkiksi mennä lattialle istumaan, niinpä minä istahdan lattialle ja annan Harrylle vapaat kädet. Harryn kosketus ei satu ollenkaan, jos äiti laittaa hiuksiani yritän vain olla huutamatta ääneen. Harryn kädet vaeltelevat hiuksissani ja hän sanoo: "Hiuksesi ovat ihanan pehmeät.", tuo oli varmasti ensimmäinen kohteliaisuus mitä hän on koskaan sanonut minulle. Varmaan vartin päästä Harry käskee minun nousta seisomaan ja katsomaan peilistä. Odotukseni eivät todellakaan ole korkealla, käännän katseeni peiliin ja hämmästyn suuremman kerran. Hiukseni näyttävät siltä kuin parturi olisi laittanut ne. Katsoin niitä joka suunnasta ja ne olivat täydelliset. Käännyin katsomaan Harrya ja asetin toisen käteni hänen olkapäällensä sanoen: "Kiitos Harry, oikeesti".

Bileet olivat mahtavat, meillä oli ollut todella kivaa poikien kanssa. Zayn oli kyllä lähtenyt jo kahdeltatoista, Perrie odotti häntä Zaynin luona. Liam oli löytänyt jonkin tytön ja kadonnut yhden jälkeen. Itse olin pelanniut erän beerbongia ja totesin lähteväni kotiin. Kello oli varmaan jotain kaksi yöllä, kun saavuin sisälle. Kerrankin yritin olla hiljaa, mutta se ei sujunut hyvin. Törmäsin heti, eteisemme lipastoon. Kiroilin ja kompuroin rappuset ylös minun ja Harryn huoneeseemme. Pysähdyn äkisti oven suuhun, kun näin edessäni olevan näyn. Harry ei ollut nojatuolissa vaan minun sängyssäni, hänella oli yövaatteet ja kirja naaman päällä Hän oli ilmeisesti nukahtanut siihen lukiessaan, nukahtanut MINUN sänkyyn. Otan askeleen eteenpäin ja valmistauduin karjumaan niin kovaa, että naapuritkin heräävät. Astuessani lähemmäs toisen askeleen, kirja tipahti Harryn naamalta, joka saa minut taas pysähtymään. Harryn naama tulee esiin kirjan takaa ja minun ei tee mitään muuta mieli kuin pussata Harrya otsalle. "Lopeta.", tiuskahdan itselleni mielessäni. Harry on niin viattoman näköinen nukkuessaan. Suloinen, on sana jota hoen päässäni, kunnes keskeytän itseni. Minua väsyttää, eikä minulla ole enää minkäänlaista halua huutaa Harrylle, haluan Harryn nukkuvan siinä. Niinpä otan askeleet nojatuolin eteen ja lysähdän siihen peiton alle. Ajaukset valtaavat ajatukseni hämärässä huoneessa. Ensimmäistä kertaa elämässäni mietin, voisinko tykätä jostakin ihmisestä. Oikeasti tykätä. Olen aina olettanut, etten koskaan ihastu saatika koskaan milloinkaan rakastu. Olen olettanut niin koko ikäni, joten en ole ajatellut edes voisinki tykätä vastakkaisesta sukupuolesta. Miksen voisi. Kyllä voin. Joku henkilö on saanut minut ajattelemaan noin, joku henkilö on saanut minut tuntemaan jtain ihastuksen kaltaista, joku henkilö on saanut minut miettimään onko viisasta loukata ihmisiä kokoajan. Se joku ei ainakaan ole Harry.

HARRYN NÄKÖKULMA:

Herään auringon valoon ja huokaisen, olen nukkunut parhaimmat unet tässä talossa, mitä minulla on koskaan ollut. Ajatella, että vielä vanhassa nojatuolissa. Olen liian väsynyt avaamaan silmiäni, mutta ymmärrän, että minulla on liian hyvä olla. Ei nojatuolilla voi olla näin hyvä olla. Seuraavaksi hajuaistini heräävät ja kerrassaan täydellinen tuoksu valtaa nenäni ja sen kautta mieleni. Haju on minulle tuttu, se on Louisin tuoksu. Se saa minut räväyttämään silmäni auki ja saan melkein sydänkohtauksen. Makaan itse herra Tomlinsonin sängyssä, vaikka en saisi olla siinä. Olen kai illalla nukahtanut tähän lukiessani. Louis ei ole ilmeisesti tullut yöksi kotiin, muuten olisin maannut lattialla. Ilmeisesti Lou oli mennyt jollekkin tytölle, se ajatus sai minut vähän masentumaan. Minä tykkäsin Tomlinsonista, eikä minua hävettänyt sitä myöntää. Itselleni. Nousin sängystä ja nuuhkaisen vielä Louisin tyynyä. Ja käännyn ympäri ovelle päin. Edessä oleva näky sai minut henkäisemään ääneen vahingossa. Siinä se herrä täydellisyys makasi nojatuolissa, minun paikallani. Syy järkytykseen on se, että Tomlinson on siis nähnyt minut hänen sängyssään, eikä ole edes tehnyt minulle mitään. Antanut minun vain olla. Se saa lämpimäntunteen vatsaani. Päätän olla ystävällinen Loulle ja kävelen keittiöön täyttämään vesilasin kylmällä vedellä, sekä nappaan päänsärkylääkkeen. Hänellä on luultavasti krapula.

Katson Louisia vielä hetken ennenkuin herätän hänet. Mietin vain sopivaa herätyskeinoa, viisainta olisi vähän ravistaa olkapäästä, mutta haluan niin paljon pussata häntä nenänpäähän. Ennenkuin kerkeän estää itseäni, ovat huuleni hänen nenänpäässään. Minua alkaa hymyilyttämään, kun Tomlinson liikahtaa ja siritää silmiään. Sanon lempeimmällä äänelläni: "Huomenta Lou.", ja ansaitsen sillä tönäisyn vatsaanni. Lempeän tönäisyn. "Styles hei, anna se särkylääke tänne.", Louis mutisee ilmeisesti huomattuaan särkylääkkeen kädessäni. Annan sen hänelle ja kävelen ulos huoneesta, juuri ennenkuin suljen oven perässäni kuulen Loun sanovan: "Kiitos Harold.".

Istun keittiön pöydän ääressä puoliksi syöty banaani kädessäni, kun Louis astelee rappuset alas. Voihkaisen hurjan kovaa mielessäni ja suustani pääsee pieni voihkaisu. Yritän peittää sen, mutta hän huomaa sen. En vain voinut sillemitään, Louis näyttää nyt niin törkeän hyvältä. Hänellä on hiukset sekaisin ja pelkät valkoiset bokserit jalassa. "Harry hei, viskaa mullekki omena.", hän sanoo ja meinaa saada minut voihkaisemaan uudelleen. Seksikäs aamuääni on minun heikkouteni. "Harryyy?", Louis huhuilee ja punastun. Unohdin koko omenan, joten kurotan kättäni kohti kulhoa, joka on takanani. Viskaan hänelle omenan ja jatkan banaanin syömistä. Siinä katsellessani Louisia totean, että omena on seksikäs hedelmä. Tai sitte Lou tekee siitä van seksikkään.

Jes, käytiin kurkkaan vähän mitä Harryn päässä liikkuu. Tarina jatkuu taas Louisin näkökulmalla, ellei toisin ilmoiteta:)