What if

Untitled Part 2

Okei, täs siis eka luku, toivottavasti joku ees tykkää :D

"Louis, alas heti!", äitini huutaa. Murahdan ja enkä tee elettäkään liikkuakseni. Kuulen kuinka rappusia noustaan ylös ja tiedän, että äitini on tuloassa raivoissaan kertomaan asiansa. "Louis, pyysinkö minä sinua juuri tulemaan alas?!", äitini aloittaa. Kohautan olkia ja hymyilen vittumaisesti. Äitini huokaa ja huomaan, että hän kerää päänsä sisällä voimia pysyäkseen rauhallisena. "Louis-kiltti, Des on tulossa tänne puolen tunnin päästä ja minun pitää siivota ja vaihtaa vaatteet ja tehdä ruokaa sunmuuta.", äitini häsää taas. Tosiaan Des, Des Styles on äitini uusi miesystävä ja jos äidiltäni kysytään niin varmasti uusi aviomies. Isäni kuoltua kolme vuotta sitten työpaikan tulipalossa, ei äiti ole nauranut tai hymyillyt. Desin tulon jälkeen hän on muuttunut hirvittävästi, hän käyttäytyy kuin mikäkin kotirouva ja esittää niin hemmetin tekopirteää. "Loouuuuuuiis, kuunteletko sinä edes?", äitini herättää minut ajatuksistani taivuttaen nimeäni ärsyttävästi. "En.",vastaan yhden pienen sanan saaden äitini pyöräyttämään silmiään ja toistamaan asiansa. "Sitä vain, että olet puolen tunnin päästä ihmisen näköinen ja tulet kohteliaana poikana esittäytymään Desille. Nyökäytän päätäni ja äiti lähtee huoneestani. Lösähdän takaisin sängylleni ja annan ajatusten valloittaa taas mieleni ja ajantajuni.

Seuraavan kerran hätkähdän mietteistäni, kun kuulen ovikellon soivan. "Hemmetti!", puuskahdan ja vaivalloisesti nousen ylös sängystä, sen enempää vaatteita kuin hiuksia katsomatta. "Louis, tässä on Des, Des Louis.", äitini esittelee meidät tekopyhä hymy naamallaan. Kohotan katseeni ja kohtaan harmaa hiuksisen silmälasipäisen miehen katseen. Des kohottaa kättään kuin kätelläkseen, mutta itse en tee elettäkään vastatakseni kättelyyn. Annan katseeni valua ylhäältä alas miehessä ja nyökäytän päätäni sanoen: "Moro." ja jatkan matkaani kohti ulko-ovea. "Louis odota!", äitini huudahtaa ja käännän katseeni häneen jatkaen matkaani vain nähdäkseni hänen kiukkuisen ilmeensä. Seuraavaksi huomasin makaavani lattialla. "Ei helvetti.", mutisen ja nostan katseeni nähdäkseni mihin törmäsin. Törmäyskohteeni on poika, arviolta 17-18 vuotias ja ainakin 10cm pidempi kuin minä. Pojalla on kiharat hiukset ja suuret vihreät silmät. Arviointini keskeytyy, kun poika ojentaa kättään auttaakseen minut ylös maasta. En tosiaankaan tarttunut siihen vaan kömmin ominavuin ylös maankamaralta. Nyt kun seisoimme vieraan pojan kanssa vastakkain minua alkoi ärsyttää kuinka lyhyeltä vaikutin pojan vieressä. "Louis tässä on Harry, Desin poika.", kuulin äitini huokaavaan olohuoneesta. Mitä? Oliko Desillä poika? Äitini ei ollut kyllä maininnut poikaa puolella sanallakaan. Kohautin olkia ja menin ulko-ovesta ulos tällä kertaa onnistuen siinä.

"... Joo ja sillä on poika, joku Harry kai?", lopetan kertomukseni tästä päivästä Liamille ja Zaynille. He molemmat olivat kanssani samassa lukiossa. "Paska juttu.", Zayn toteaa ja en voi kun nyökäyttää päätäni. Loppuilta kuluu hakaten fifaa.

Saavun kotiin joskus yhdeltä yöllä ja avaan oven vittuakaan välittämättä, jos joku heräisi. Tosin eihän kotona ollut kuin äiti. Paitsi jos Des olisi jäänyt yöksi. Potkaisen kengät jaloistani ja toinen lentää olohuoneeseen. Seuraan kenkääni tosin minulla ei ole aikomustakaan viedä sitä takasin eteiseen. Hyppään sohvalle sohvan selkänojan yli ja huomaan makaavan maassa jo toisen kerran tänään. Katson vihaisesti sohvaan päin ja kohtaan toiset vihaa huokuvat silmät. Harryn silmät. Hetken siinä tuijotellessamme toisiamme vihaisesti Harryn suu kohosi virneeseen ja hän sanoo: "Toinen kerta tänään Tomlinson. Pysyppä erossa iholtani.", huokasen ärtyneesti ja näytän Harrylle keskisormea napatessani kaukosäätimen käteeni. Televisiosta ei lopulta tullut mitään, joten tyydyin katselemaan urheiluruutua. Kuulen Harryn huokaavan: "Öitä.", itse vastasin hänelle jo tutuksi tuleella keskisormellani.

Aamulla herään kahvinkeittimen ääneen samasta nojatulista mihin olin illalla nukahtanut. Ainoa eriasia iltaisesta oli se, että päälläni oli  pehmeä peitto. Harryn peitto. Käännän katseeni salamana sohvalle, mutta siinä ei onneksi kukaan makoile enää, olisi ollut noloa katsoa Harrya hänen peitto päälläni. "Miten koko peitto edes on päätynyt päälleni?", mutisen yksikseni. Nälkä ilmoittaa itsestään minulle pitämällä pienen murinan ja päätän mennä aamupalalle. Juuri ennenkuin nousen peiton alta nuuhkaisen sitä pienesti, haju on aivan törkeän hyvä. Astuessani keittön kynnyksen yli ei minua odottanut sama näky kuin joka aamu eli äiti hellan ääressä, tällä kertaa hellan edessä on Harry mustissa batman boksereissaan. Naurahdan ilkeästi ja sanon vittuillakseni: "Kivat pöksyt.", Harry käännähtää minua kohti ja sanoo itsevarmana: "Mitä sä mun perää kattelet Tomlinson?" Pyöräytän silmiäni ja nappaan omenan, jota aloin syömään kävellessäni rappuset ylös kohti huonettani. Avaan suuren vaatekaappini ja valitsen päälleni mustat tiukat farkut ja valkoisen t-paidan. Sitten kävelen kylpyhuoneeseeni ja pesen kasvot sekä harjasin hampaani.

Alakertaan päästyäni keittiön pöytä onjo täynnä, kaikki kolme tuolia oli varattu, minun tuolillani istuu Des ja Harry istuu isäni tuolilla. Yritän olla nostamatta siitä suurempaa huomiota, vaikka se tuntuu pahalta. Mutta siitä ei tule, koska Des sanoo: "Hei Louis, olen valmis, voit istuutua tähän.", senkin yikohtelias paskapää. "Istukaa vaa kaikki siinä ja leikkikää jotai tekopyhää perhettä. Mä lähen täält paskast muutenki, ei tarvi kaipailla.", tokaisen ja poistun syömättä mitään ulko-ovesta. Aamu alkoi taas niin hyvin, olisin voinut harkita istumista, jos Harry ei olisi ollut pöydässä. Hemmetin Harry, hän saa oloni aina epämukavaksi.

Noniin, eka luku oli sitten siinä.. En yhtään tiedä mitä mieltä kaikki on, joten pliis kommentoikaa et pitäskö poistaa tää kokojuttu :D Saa siis kommentoida ihan mitä vaan... :)
P.S unohin varmaan sanoo, et tää tarina tulee sisältään: seksuaalista toimintaa, huumeita (luultavasti, en oo niin varma viä tosta), sekä kiroilua.