Hard choice (finnish)

Luku 1.

Tyttö näkyy peilistä se olen minä.
Minulla on blondit hiukseni nutturalla pään päällä.
Omistan myös taivaan siniset silmät ja myös hoikan vartalon joka on mielestäni silti liian pullea.
Tänään ylläni oli mustat pillifarkut ja musta t-paita jossa on kuva jossa oli palava kaupunki ja siinä luki:
Every soul can't be saved.
Ylläni oli myös tumman violetti pitkä villatakki jossa oli pieniä reikiä.
Jalassa minulla oli lyhyt vartiset musta valkoiset converset.

*****

Lähdin ulos ja otin laukkuni mukaan jonne tungin puhelimen, avaimet ja kukkaron.
Minulla oli mustat aurinkolasit nostettuna otsani ylä puolelle sillä ulkona oli hyvin aurinkoinen päivä.
Suljin oven jälkeeni ja lukitsin sen sillä äitini oli töissä ja minulla oli lomaa, mutta ei kauaa valitettavasti.

*****

Lähdin kävelemään pitkin jalkakäytävää kohti bussipysäkkiä.
Päästyäni keskustaan tutkiskelin monien vaate kauppojen näyteikkunoita.
En kylläkään löytänyt yhtään kiinnostavia vaatteita enkä muuta.
Jatkoin matkaani kohti puistoa.
Kun pääsin puiston porteista sisälle kävelin silmät naulittuina puhelimeeni ja kirjoitin viestiä Whatsapi:ssa ja kuuntelin musiikkia nappikuulokkeistani jotka olivat sähkön siniset.
Kuuntelin jonkinlaista soittolista jonka olin tehnyt juuri äskettäin.
Puhuin keskustelussa nimeltä
Truly Friends.
Siellä oli kaikki parhaat ystäväni.

Minä: "Ollanko menossa siis shoppailemaan huomenna ?"

Rosalee: "Juu tottakai."

Caroline: "Mennäänkö sitten vaikka kolmelta ?"

En kerrinyt vastaamaan siihen kun joku käveli minua päin ja kaaduin.
Selkeästi kävelijä kaatui myös.
"Katsoisit eteesi sokea !", sanoin.
" No itse tuijotit puhelintasi !" hän sanoi takaisin.
Kuulin että henkilö johon törmäsin oli poika.
Kun katsoin häntä en voinut lopettaa katsomista.
Hän oli niin komea.
Hänellä oli ruskeat pörröiset hiukset.
Hänellä oli valkoinen t-paita joka esitteli hänen lihaksiaan ja mustat farkut jotka olivat hieman perseen puolelta rikki joka oli tullut luultavimmin kaatumisen seurauksena.
Tirskahdin hieman ja aloin keräämään laukusta levinneitä tavaroita.
Puhdistin itseni ja nousin ylös.
Poika oli noussut seisomaan hieman aikaisemmin ennen minua.
Hymy oli edelleen kaartuneena naamallani.
"Mitä ?", poika kysyi huvittunut ilme naamallaan.
"Sul on persees reikä",sanoin hymyillen.
"Niin on sullakin", hän melkein nauroi muttei ihan.
" Hehe, eiku housuissas on reikä".
Hän katsoi farkkujaan ja hänen suusta pääsi liuta kirosanoja.
Hän taitaa selkeästi mustaa humoria.
"Mun nimi on", hän ei kerkinyt sanomaan lausettaan loppuun, kun ilmeisesti hänen kaverinsa tuli.
" Jaahas Dylan heti iskemässä naisia täällä kun päästä silmistä pois",sanoi ilmeisesti Dylanin kaveri.
Dylan sanoi:"Törmäsin tähän tyttöön."
"Kerroitko nimesi muuten ?" , hän kysyi.
"Aah nimeni on Sofie", sanoin kärsien suuresta kivusta luissani.
"Sattuiko sinuun ?"
"Ei, nämä kivut johtuvat yhdestä toisesta jutusta", en halunnut kertoa että olen kärsinyt luukadosta se oli tullut geenien mukana sillä äitinikin kärsi siitä nuorena, joten luuni olivat hyvin hauraat mutta ne olivat nyt parantumassa.
" Missä käyt muteen koulua ?" hän kysyi.
"Felterin lukiossa lähellä kirjastoa"
"Okei", hän vastasi.
Hänen kaverinsa käveli yhä hänen vierellään.
" Eikö meidän pitäisi palata takaisin ?", Dylanin kaveri kysyi.
"Joo joo Tyler, joo mun pitää mennä
nähään koulussa", hän moikkasin minulle vielä ja lähti.
Näin että hänen kaikki ystävänsä olivat jotenkin lihaksikkaita ja laihoja moni oli ruskea hiuksinen.
Lähdin kävelemään pois puistosta.

*****

Olin kotona tavalliseen tyyliin makasin sängylläni.
Äiti huusi minua syömään lähdin lashustamaan ala kertaan.
Otin kasviksia ja  vähän muuta ruokaa.
" Sofie ota kunnolla ruokaa muuten luusi heikkenevät tosi nopeasti."
Pian seuraisi se puhe siitä luukadosta jälleen kerran.
"Sanoin että ei ole nälkä."
"Oletko muistanut ottaa lääkkeesi ?"
Ups... Unohdin ottaa ne tänään.
"Joo oon ottanu "
Söin ruokani nopeasti.
Minulle oli puhjennut tämä luukato noin puoli vuotta sitten ja minulle sanottiin että minun pitäisi parantua puolessa vuodessa, mutta joutuisin syömään lääkkeitä silti vaikka luuni alkaisivatkin  parantua.
Menin takaisin huoneeseeni  ja valmistauduin ilmaiseen lenkkiin joka oli tänään tavallista myöhemmin.
Puin päälle tiukat mustat juoksu housut ja pinkit urheiluliivit jotka olivat piilossa harmaa mustan tuulitakkini alla.
"Oletko menossa lenkille tähän aikaan ?", äitini kysyi.
" Joo tietenkin "
Lähdin ulos ovesta ja äitini jäi varmaan hämmentynyt ilme kasvoillaan oven eteen.

Kävelin bussipysäkille ja menin keskustaan. Päästyäni keskustaan kävelin puistoon ja laiton spotifysta musiikkia soimaan ja lähdin hölkkäämään tavallista viiden kilometrin lenkkiä puistoa ympäri.

Olin päässyt puron kohdalle ja näin kuinka pieni puro kuljetti vettä eteenpäin ja samalla kylmä tuulen puuska kulki naamalleni.
Hölkkäsin eteenpäin kunnes joku kosketti minua olkapäästä.
Muutuin pelosta valkeaksi ja käänsin päätäni että näen kuka kosketti minua.
Se oli Dylan.
"Että minä pelästyin saisit lopettaa tuon peläyttelemiseni."
"Anteeksi, lenkkeiletkö sinäkin? "
"No joo, se auttaa mielestäni pitämään pahat asiat poissa mielestä".
" Niin kuin minut vai ?", hän kysyi ärsyttävä virne kasvoillaan.
"Niin kuin sinut, mutta ei se onnistunut sittenkään karkottamaan kaikkea mielestäni."
"Saanko liittyä seuraan ? "
"No joo, ehkä voin tehdä poikkeuksen tällä kertaa".
Pojalla oli päällä mustat löysät college housut ja musta tuulitakki jonka alla "luulen" olevan t-paita ja hänellä oli musta lippis joka oli käännetty takaperin.
Kun olimme päässeet puoliväliin meillä oli tosi kuuma tai en tiedä Dylanista.
" Onko sinulla kuuma ?" , kysyin.
"Joo", ja samalla hän otti takkinsa pois ja takin alta paljastui upean näköiset vatsalihakset.
" Tahdotko tietää mitä täältä alempaa löytyy kun katsot minua noin ?"
Havahduin tuijottamasta ja vastasin kysymykseen.
"Hyi, ei kiitos " , ja otin takkini pois päältä myös mutta minulla sentään oli urheilu liivit.
"Etkö sinä haluaisi itse näyttää miltä koko yläosasi näyttää ?" , hän kysyi virne naamallaan.
"Ehkä, mutta en sinulle", tein ivallisen hymyn kasvoilleni.
" No ei sitten", hän sitosi takkinsa vyötärölleen.
Laitoin samalla myös takkini vyötärölle.
Lähdimme hölkkäämään radan loppuun.

*****

Pääsin kotini ovesta sisään ja lähdin kävelemään yläkertaan kohti kylppäriä.
Riisuin vaatteeni astuin lämpimään suihkuun.
Mutta onneni ei kestänyt kauaa sillä vesi muuttui kylmäksi.
Huusin:
"Aaaaaahhhh !!!!"
Vittu tietenkin veden piti olla kylmää
En saanut nauttia tästä hyvästä suihkusta edes joten pesin itseni nopeasti ja lähdin suihkusta.
Meinasin liukastua vielä kylppärin lattialle.
Lähdin kipittämään kohti huonettani ja suljin sisään tultuani.
Puin ylleni yö puvun ja menin kylppäriin pesemään hampaani, minulla on söpö pinkkiharja.
Sen jälkeen menin alakertaan ja olin siellä kaksi tuntia sillä olin tullut lenkiltä kahdeksalta.
Lopulta tulin yläkertaan ja löntystin rappuset ylös.
Otin Mac Boockini ja surffailin netissä hetken.
Menin nukkumaan kymmeneltä mutta nukahdin vasta yhdeltätoista.

*****

Heräsin herätyskellon huutoon.
Ai niin tänään oli koulua joten nousin ylös sängystä suht koht ajoissa.
Menin vessaan pesemään hampaani ja muistin ottaa lääkkeeni tällä kertaa.
Menin ison valkoisen vaatekaappini luo ja avasin sen.
Siinä oli peilit kummankin kaapin oven sisäpuolella.
Otin kaapista mustat pillifarkut ja valkoisen t-paidan.
Niiden päälle laitoin mustan villatakkini joka oli neulottu ja se oli pitkä.
Samalla otin valkoiset nilkkurit ja mustat lyhyt vartiset Converset.
Täytin laukkuni kukkarolla.
Laitoin puhelimeni taskuun ja samalla tungin nappikuulokkeeni laukkuun.
Sitten oli meikkieni vuoro mutta onneksi osasin tehdä sen jo nopeasti.
Avaimet pöydältä ja alakertaan.
Otin omenan ja lähdin kävelemään bussipysäkille ja sen kautta koululle päin sillä äiti oli jo töissä.
Laitoin nappikuulokkeet korvilleni ja musiikin soimaan.
Söin omenani ennen kuin kerkisin koululle.
Mutta en saanut häntä mielestäni pois.
Hän oli pyörinyt päässäni jo illalla.
En kai ollut ihastunut ?
Saavuin koulun ja näin paljon tuttuja kasvoja.
Mutta en omia mursujani eli Carolinea ja Rosaleeta.
Missä hän he mahtavat olla ?
Menin sisälle kouluun ja näin pojan johonka törmäsin.
Hän oli oven suulla ja näki kun tulin.
Hän lähti kävelemään luokseni ja hänen jenginsä tuli mukana.
Dylanilla oli musta punainen kauluspaita ja mustat farkut ja valkoiset Converset.
Hän oli niin komea ja meinasin kaatua.
"Moi Sofieko se oli ?"
Tuijotin häntä jälleen tosi kauan hänen ruskeat hiukset olivat niin hyvin laitettu ja hän tuoksui hyvältä.
"Sofiee ?"
Heräsin ajatuksistani jälleen kerran.
"Jaa juu olen Sofie"
"Oletpa sinä kauniin muijan pokannut Dylan", joku sanoi hänen kavereistaan ja punastuin.
Näin ystäväni ja viittosin heitä tulemaan tänne tuekseni.

Joo tässä oli tämä mun toisen tarinan eka osa ja toivottavasti pidätte siitä.
Siellä on varmana kirjoitus virheitä.
Ja kommentoikaa ja tykätkää.
Aloitanpa sitten jo kirjoittamaan seuraavaa osaa.