Hard choice (finnish)

Luku 2.

Mursuni tulivat onnekseni pelastamaan minut pojilta.
"Moi Sofieeeee !", he huusivat jo kaukaa.
" Moi Caroline ja Rosalee ", esitin yllättynyttä.
" Ömm pojat tässä ovat ystäväni Caroline ja Rosalee".
Pojat näyttivät jotenkin tyytyväisiltä ja nyökyttelivät.
"Haluatteko hengata kanssamme ?", kysyi Dylan.
" Vaikka", sanoin.
Caroline otti minut Rosaleen kanssa sivuun hetkeksi ja sanoi:
"Mistä sinä löysit nämä namu palat ?"
"Sanottaisiinko että puistosta"
"Miten Sofie ?"
"Törmäsin Dylaniin ja hän minuun "
"No minä haluan tuon komistuksen Dylanin vieressä", Rosalee osoitti Tyleria.
Tylerilla oli tänään ruskeat farkut ja musta harmaa neule.
Lähdimme kävelemään pois porukan luota .
Kuulin kun pojat katsoivat peräämme ja lähtivät kävelemäänöä.
" Minä käyn vessassa " sanoin.
"Okei"
Lähdin vessan suuntaan ja kävelin kaappien vieressä.
Minun piti kääntyä kulmasta vasemmalle ja samalla joku käveli minua päin.
Kaaduin lattialle ja löin pääni.
Pääni särki mutta näin kun tumma hahmo lähti luotani.
Joku kävi hänen kimppuunsa.
Pääsin nousemaan jo ylös mutta lattialla ei maannut kuin verinen hyökkääjä.
Näin hyökkääjän se oli DYLAN!
Hänen nenästä vuoti verta niin kuin silmän alla olevasta haavasta.
"Miten voit " kysyin hätääntyneenä.
"Ihan hyvin ja näytät muuten söpöltä kun olet huolissasi" hän teki virneen naamalleen.
"Lopeta toi tässä tilanteessa ei ole mitään hauskaa tule" nostin hänet ylös talutin vessaan.
Pyyhin hänen haavojaan vedellä ja paperilla.
"Kuka se edes oli ?" kysyin.
"Koulun paskin tyyppi Jean "
"Kuulostaa että ette oli kovinkaan hyvissä väleissä."
"Juu emme todellakaan"
"Eiköhän tämä riitä ".
Lähdin ulos vessasta kun Dylan jäi vielä sinne putsailemaan.
Tunnit kuluivat hyvin hitaasti.
Pian tuli ruoka tunti ja yritin päästä luokasta ulos nopeasti mutta en onnistunut siinä sillä jäin viimeiseksi.
Kävelin tyhjällä käytävällä ja tajusin että en tiedä missä vitussa ruokala edes oli.
Näin jonkun käytävässä ja hän nojasi lokeroihin.
Menin hänen luokse ja kysyin missä ruokala olisi.
" Kuka kysyy ?" hän vastasi.
"Tyttö joka on eksyksissä "
"Huomaan" huomasin että hänen naamalleen nousi huvittunut ilme.
"Hei, älä naura minulle olen ekaa päivää täällä."
"Se selittääkin paljon"
"Hehe tosi hauskaa, voitko vain nyt auttaa minua"kysyin.
" No kaipa voisin "hän hymyili tosi ärsyttävästi.
Lähdimme jonnekkin suuntaan kävelemään.
" Muuten mikä on nimesi ?"kysyin.
"Jean" hän tarjosi kättä.
Vastasin kättelyyn "Sofie".
Minua alkoi kiehtomaan mistä tunnistin sen nimen.
Kylmät väreet nousivat iholleni hän oli se joka hakkasi Dylanin.
En saanut näyttää että tunnistaisin hänet.
"Kiva nimi" hän sanoi.
"Kiitos"
Ei hän niin pahalta vaikuttanut kun olisin voinut luulla.
"Olemme nyt perillä " Jean sanoi.
"Kiitos"sanoin.
Ja kyllä hän oli selkeästi tuonut minut oikeaan paikkaan.
"Sano jos tarvitset opasta vielä kaunokainen" ja sitten hän lähti.
Punastuin hieman toivottavasti hän ei nähnyt sitä.
Astuin sisään ruokalaan.
Ruokalassa oli aika tungos ja kuulin jonkun huutavan nimeni.
Katsoin äänen suuntaan se oli Dylan.
Kävelin hänen luokseen.
"Ömm haluisiks kertoo mistä saan ruokaa ?".
"Toki" hän hymyili ja nousi penkistä.
Hän näytti minulle linjaston ja otti tarjottimen minulle ja kaikki muut mukit ja lautaset.
Hän lähti kulkemaan linjastoa pitkin.
"Mitä kauniille tytölle saisi olla ?" hän kysyi ja jäi odottamaan että vastaan.
Punastuin hieman mutta toivottavasti hän ei huomannut sitä.
"Enkö saakkaan itse koota ateriaani ?" kysyin.
"Et" hän teki virneen naamalleen.
"No otan hieman tuota ja tuota ja tuota" sanoin hän osasi arvioida lautaselleni sopivan määrän ruokaa.
"Muuten miten löysit ruokalaan?" hän kysyi ohimennen.
"Sain opastusta"virnistin hänelle.
Arvelisin että hän ei kauheasti tykkäisi jos kertoisin keneltä sain sitä opastusta.
"Kuka auttoi sinua kerro nyt"hän kinui ja lähti kantamaan tarjotintani pöytään.
" Se oli yks ope vaan" huijasin en viitsisi kertoa hänelle totuutta.
"Okei"

Aika kului liian nopeasti kuunnellessani poikien juttuja syöden.
Pian kello soi ja oli aika mennä tunnille.
En tiedä oliko Dylan huomannut että piti kättään minun käteni päällä.
"Lähdettäisiinkö" kysyin.
"Voisihan sitä" Dylan vastasi minulle.
Hän otti kätensä pois omani päältä ja nousimme pöydästä.
Kun olin palauttanut astiat kävelin ulos ruokalasta.
Vahva käsi vetää minua sivuun se oli Jean.
"Terve kaunokainen taas" hän hymyili ja hänen hymynsä hyytyi pian sillä hän näki Dylanin.
"Miksi kosket häneen Jean" Dylan kysyi suutuksissaan.
"Enkö saisi?"Jean sanoi takaisin huvittuneena.
" Et, sitä paitsi miksi kosket sinulle tuntemattomiin ihmisiin "Dylan kysyi.
" Opastin hänet ruokalaan" samalla Dylanin naamalle tuli tiukka ilme.
En kestä heidän tappelua joten lähdin vain suosiolla pois pujahtaen Jeanin käden alta joka oli kävely reittini tiellä.
Lähdin seuraavan tunnin luokkaa kohti.
Minulla olisi kuvista se on kivaa sillä tykkään piirtää ja se rauhoittaa mieltä seisoin kuvis luokan edessä .
Astuin sisälle luokkaan ja kävelin vapaalle pulpetille.
Katsoin ovelle samalla ja näin hänet hän ei voinut olla kuviksessa samaan aikaan kuin minä.
Se vielä puuttuisi jos hän istuisi viereeni.

Joo tässä oli tää toka osa toivottavasti pidätte.
Kommatkaa ja tykätkää.
Kaikki ketkä ootte lukenu mun tarinoita tosi paljon kiitoksia.
Sori kirjoitus virheistä.