Hard choice (finnish)

Luku 7.

Helou rakkaat lukijat ! Uutta lukua pukkaa jälleen kerran pienen tauon jälkeen. Muuten jos ette huomanneet niin huomasin/tajusin vihdoin kommentoida teidän kommenttejanne. Yritin parhaani mukaan kommentoida, jotain mutta huomatkaa, että olen itse lisännyt kanssa, joihinkin lukuihin kommentteja. Niissä puhun yleisesti ottaen teille kaikille, jota olitte kommentoineet. KIITOS VIELÄ NIISTÄ <3!!! Mutta nyt luvun pariin.

*****

Näin vanhan lapsuuden kaverini nojaavan kaappiini. "Hei, Abel !! " (pyöritän näitä samoja nimiä mun tarinoissa xD ). Riensin halaamaan häntä. "Hei Sohva, olenkin  jo odottanut sinua jonkin aikaa hän sanoi hymyillen. "HEI, älä sano minua sohvaksi kaikkien kuullen se on vain lapsuus nimi, jonka sinä keksisit Apila Abel." tirskahdin sanoessani hänen lempinimensä. "No kuka nyt kutsuu toisia apiloiksi, mutta onneksi minulla on kauniimpi lempinimi" hän sanoin naurahtaen. " Joopa joo, mutta onko siitä jopa, 10 vuotta  ?" kysyin. " En muista, mutta aivan liian pitkä aika." Abel vastasi. "Muuten mitä sä teet täällä ?" kysyin hölmistyneenä, sillä hänen perheensä muutti useita vuosia sitten pois täältä. "Me muutettiin yllätäin takasin tänne ja näköjään käydään tästä eteenpäin samaa lukiot." hän sanoi hymyillen. Ai että, kuinka olin kaivannutkaan häntä. "Sepä on kivaa !!" hypin innoissani ehkä hieman liian, sillä keräsin katseita, mutta ei se minua haitannut. "Mekin muutettiin noin kuukausi takaperin takasin tänne, koska me muutettiin täältä, joku 5 vuotta sitten." sanoin. "Meidän pitää käydä, jossain kahvilla tänään, vaikka joskus koulun jälkeen, sopiiko ?" Abel kysyi. "Joo, totta kai meillä on varmasti paljon puhuttavaa, koska todennäköisesti koulussa ei saa missään rauhaa." sanoin intoa tulvien. "Okei, sovittu." Abel sanoi ja katosi toiseen käytävän.

*****'

Olin kävelemässä kohti ruokalaa, kun yllätäin, joku tarttui käteeni ja kuskasi minut sivummalle ruoka jonosta. 

Jean 

" Kuka se oli, jolle puhuit ekan tunnin jälkeen ?" hän kysyi hieman (mustasukkaisuutta?) äänessään. Siispä päätin hiukan vitsailla hänen kustannuksellaan. "Oletko sä vai mustasukkainen siitä et mulla on komeita poikia kavereina ?" sanoin hymyillen ja eiliset tapahtumat kirkkaasti mielessäni. " Miksi mä olisin? Haluun vain tietää kuka se oli." hän yritti uskotella minulle tuota huonoa kusetusta. "Niinpä" sanoin hiljaa ja lähdin kohti ruokalaa jättäen hänet sinne seinän vierustalle. Ilkeää ? Tiedän, mutta minulla on siihen oikeus. Hymyilin omahyväisesti kävellessäni ruokajonoon.  Hän käveli nopein askelin perääni kuiskasi korvaani   " Johtuuko tämä vittumaisuus siitä eilisestä ?". Käännyin mulkaisemaan häntä ja vastasin vain hyvin lyhyesti ". "Mikä vittumaisuus kai mä nyt saan puhua kenelle mä haluan!" huuto kuiskasin hänen korvaansa. Siirryin samalla jonossa eteenpäin ja otin ruokaa. Jea n ei lähtenyt perästäni vaan seurasi minua selkeästi sen takia, että halusi puhua minulle. Kun nostin tarjottimeni linjastolta huomasin Abelin olevan yhdessä pöydässä ja suuntasin kohti sitä. Kuulin Jeanin askeleet takanani selkeästikkään hän ei ollut huomannut vielä kenen viereen olin menossa, sillä hän ei ollut estänyt minua vielä. Istuin Abelia vastapäätä. "Moi" sanoin tai pikemminkin huudahdin. Samassa, kun istahdin Jean tuli viereeni ja istui minun viereeni ja hetkenpäästä hänen katseensa muuttui ehkä hieman vihaiseksi, kun hän huomasi Abelin. Tulossa siis hyvin kiusallinen keskustelu/ruokailu hetki. "Moi" Abel vastasi hänen katseensa siirtyessä minun vieressä istuvaan henkilöön. Samalla hänen kasvoilleen muodostui hieman kysyvä ilme. "Ai niin te ette olekaan vielä tavannut. Abel tässä on Jean, Jean tässä on Abel." sanoin iloisesti. Abelin naamalle syntyi mukava ja lempeä ilme, kun taas Jeanin kasvoille niin ärsyyntynyt ja vihan sekainen ilme. "Hei olen Abel !" Abel sanoin Jeanille ja ojensi tälle kättänsä. "Tiedän jo nimes meidäthän esiteltiin." Jean vastasi väliinpitämättömänä. Tökkäsin häntä kylkeen ja mulkaisin pahasti.  "Muuten Sohva käykö, että siirretään se tapaaminen johonkin viiden paikkeille, koska mulla on yks asia mikä pitää hoitaa ensin." Abel sanoi ignooraten äskeisen. "Joo sopii oikein hyvin." sanoin iloisesti. Yhtäkkiä Jean sanoi, jotain mitä en odottanut. "Ensinnäkin hänen nimiä ei ole mikään Sohva senkin Apila. Ja toiseksi sun pitää käydä varmaan runkkaamassa, jossain niin sen takia et ehdi ajoissa." Kasvoilleni tuli tyrmistynyt ilme. Mutta Jean heitti juuri bensaa liekkeihin, jotka paloivat sisälläni. "Ensinnäkin toi on mun lempinimi ja toiseksi mitä se sua liikuttaa minne Abel menee senkin naisten hakkaaja" sanoin kiukkuisena. Kun jälkeen päin mietin niin ei olisi kannattanut sanoa tuota viimeistä sanaa. " Onko toi lyöny sua ?" Abel kysyi huudahtaen vihaa puhkuen. "En oo ainut ja sitä paitsi älä mua syytä se paskiainen, Dylan sen tappelun aloitti ! Ja se oli muutenkin vahinko !". "Älä sano Dylania paskiaiseksi ja sä olit sitä paitsi yhtä osallinen eilisen tapahtumiin Jean! " huusin täyttä kurkkua, että koko ruokala kääntyi katsomaan meitä. 

*****

Joo tämä oli hiukan lyhkäisempi ja tylsempi luku, mutta kyllä se tästä. Toivottavasti tykkäätte !! Huomasin myös, että tällä kirjalla on jo melkein 1.8k lukukertoja, joka on ihan Super siistiä. Kiitos kuuluu siitä teille rakkaat lukijat myös te piilolukijat.