The Nerdy Boy H.S. (Finnish)

Luku 2

Astelin koulun ovista jälleen sisään. Tätä on kestänyt jo parin viikon ajan. Laukkuni tuntuu painavan älyttömästi ja tunnen kuinka väsymyksen huomaa kasvoista. Olen myöhässä tunnilta sillä nukuin pommiin. Teitenkin tuntimme on toisella puolen koulua. Ripein askelin siirryin aulasta luokan ovelle. Koputin oveen kolme kertaa todella lujaa että kaikki sen sisällä kuulee ärtymykseni. Opettajamme Mr. Collins avasi oven vihainen ilme kasvoillaan.

"Evelyn Coleman oveen koputetaan normaalisti eikä hakata vai haluatko jäädä koulun jälkeen jälki-istuntoon", Mr. Collins sanoi minulle tiukasti.

"Ei kyl tää normi päivä kelpaa ihan hyvin", sanoin opettajalle virnistäen ja astuin hänen ohitseen. Kipitin omalle paikalleni, ikkunapaikalle perällä. Tällä kertaa vieressäni istuu Casper eikä Sophia. Sophia ei ole tällä kurssilla kanssani joten joudun kärsimään Casperin seurasta. Kaivan kirjan sekä vihkon esille ja avaan kirjan oikealta aukeamalta. Alan tekemään vihkoon tehtäviä jotka lukevat taululla. Onneksi aihe on helppo.

"Mitäs mammanpojalle kuuluu?" Kuulin ärsyttävän kuiskauksen vierestäni. Kännän kyllästyneen katseeni Casperin suuntaan joka virnuilee ällöttävästi. Olen jutellut Harrylle muutaman kerran tässä parin viikon sisällä kun olen nähnyt hänet yksin käytävällä istumassa.

"Voit kysyy siltä ihan itteltään kuule. Eikun älä kysykkään. Sen ei tarvii alentuu tollaselle idiootille", sanoin hymyillen ylifeikatusti ja jatkoin tehtävien tekoa.

"Oho oho. Puolustaks sä sun pikku poikaystävääs ku se ei ite osaa", Casper jatkoi ärsyttävästi.

"Casper hiljaa ja tee tehtäviä!" Mr. Collins huusi. Casper kääntyi oman pulpettinsa ääreen takaisin. Jatkoin omia tehtäviäni. Koko loppu tunnin Casper tajusi pitää suunsa kiinni.

***

Vihdoin ruokatunti! Juoksin luokasta ulos. Neljä uuvuttavaa tuntia ja nyt vihdoin ruokatunti. Kipitin nopeasti ruokalan eteen odottamaan muuta porukkaamme. Kukaan ei ollut vielä tullut. Tapasimme aina ruokatunnin alussa täällä ja sitten mietimme miten hajaannumme. Osa menee ruokalaan ja osa kahvilaan taikka kioskille. Osa ei syö ollenkaan. Minä varmaan ostaisin vain cola pullon kioskista. Pian koko porukka oli koolla.

"Tuleeks joku mun kaa ruokalaan? Kuolen nälkään", yksi ystäväni Sam valitti heti. Hänellä on aina nälkä.

"Mä ainaki tuun", Eric huikkasi heti. Tuo kaksikko on aina yhdessä. He ovat tunteneet toisensa vaippaiästä saakka ja ovat erottamattomia kavereita.

"Mennääks me muut sit kahvilaan", Sophia kysyi muilta kun Eric ja Sam lähtivät. Kaikki nyökytteli päätään paitsi minä.

"Mä käyn hakee kioskilta vaan colan ja meen sit luokan eteen",sanoin nopeasti.

"Tarviitko seuraa?" Sophia kysyi vielä.

"Ei kyllä mä pärjään yksin jonkun aikaa", sanoin hymyillen ja kävelin kioskille. Ostin sieltä pienen cola pullon ja lähdin jo seuraavan tunnin luokalle. Seuraavaksi olisi fysiikkaa. Siinä aineessa onneksi Eric olisi kanssani. Istuin käytävällä olevalle penkille ja otin puhelimen käteen. Kerkesin avaamaan näytön kun toiselta käytävältä kuului rysähdys ja kauhea räkärys alkoi.

"Hupsista! Anteeks paljon hintti, mun kai pitäis kattoo eteeni", kuului Casperin ärsyttävä ääni sieltä ja taas pelkkää räkätystä. Hän on taas kiusaamassa jotakuta.

"Ainiin ja kannattaa pitää näppis erossa Evestä. Sulla ei oo mitään mahdollisuuksia siihen", Casper jatkoi vielä. Tiedän kenelle hän puhuu. Nousin vihaisena ylös penkiltä laukku kädessä ja lähdin käytävälle jossa Casper on. Kulman takana näin Harryn makaamassa maassa ja Casperin porukan nauramassa hänelle.