The Nerdy Boy H.S. (Finnish)

Luku 4

*Harryn näkökulma*

Perjantai tuli nopeammin kuin oletin. Kuljen pitkin koulun käytävää yrittäen etsiä oikeaa luokkaa. Koulu on niin suuri että en muista vieläkään kunnolla kaikkia luokkia. Nyt on ruokatunti joten suurinosa on syömässä. Tällä käytävällä pitäisi olla minun viimeinen tuntini, terveystiedon tunti. Käytävä on vielä aivan tyhjä. Jatkan matkaani käytävän perällä olevalle sohvalle. Muutama metri ennen sohvaa kuulen tutun äänen takatani.

"Mä muistaakseni pari päivää sitten sanoin että älä koske Evelyniin. Sä et kuunnellu mua ja olit Evelynin luona sillon iltapäivällä", Casper sanoi ilkikurisesti ja käännyin välittömästi häntä kohden. Hän lähti kävelemään minua kohti. Peruutin hitaasti taaksepäin niin pitkään kun osuin käytävän seinään. Olisin jumissa nyt. Casper astui aivan lähelleni ja tarttui kauluksestani kiinni nostaen pienesti ylös päin.

"Ymmärsitkö nyt että et enään ikinä puhu sille tai ole sen lähettyvillä?" Casper huudahti vihaisesti. En saanut sanoja suustani joten nyökytin päätäni peloissaan. Yhtäkkiä aivan puskista Casperin nyrkki löysi tiensä silmäkulmaani. Pääni osui kovasti seinään. Onneksi olin aamulla laittanut piilolinssit sillä lasini olisivat nyt ihan rikki.

"Ymmärsitkö?!", hän raivosi. Muutama kyynel löysi tiensä silmiini kun vastasin pienesti 'kyllä'. Casper päästi irti ja tipahdin maahan pidellen silmääni.

"Casper!" kuului kimeä hätäinen naisen huuto käytävän päädystä. Tunnistin naisen Evelyniksi. Koron kopina kaikui käytävää pitkin.

"Helvetin paskiainen! Tajuutko yhtään paljon loukkaat Harryä tai mua henkisesti tolla! Ymmärrä nyt että ei oo sun asias kenen kanssa Harry on!" Evelyn huusi todella lujaa. Muutama kyynel vieri poskellani ja Eve juoksi luokseni.

"Harry nouse ylös", Evelyn sanoi lempeästi ja laittoi kätensä olkapäälleni. Vilkaisin häneen nopeasti ja päätin nousta ylös.

"Me lähetään nyt terkalle", Eve sanoi päättäväisesti. Pudistin päätäni nopeasti. Se oli huono idea päänsäryn takia ja irvistin pienesti.

"M-mä en haluu mennä sinne", sanoin heikosti. Evelyn huokaisi ja työnsi minut sohvalle istumaan.

"Mä oon niin pahoillani! Ei se oo Casperin tai kenenkään muun asia kenen kanssa sä vietät aikaa", Evelyn sanoi ja halasi minua. Halasin takaisin naista ja sivusilmällä näin kuinka Casper näytti järkyttyneeltä ja vihaiselta käytävän päädyssä. Hymähdin itsekseni.

"Mitä sä hymyilet siellä? Mä kyllä tunnen ton", Evelyn sanoi ja irrotautui minusta.

"Casper näyttää niin järkyttyneeltä", sanoin naurahtaen. Evelyn käänsi päänsä Casperin suuntaan ja alkoi nauramaan.

"Kyl kaikki tietää et sä oot kateellinen Harrylle joten turhaan koitat kiusata sitä, Casper", Evelyn huusi nauraen Casperille. Yhtäkkiä tunsin poskellani pehmeät huulet ja yhtänopeasti kun ne tulikin, ne olivat poissa. Tunsin kuinka naamani oli punaisempi kuin paloauto.

"Kyllä sä tuut vielä haluamaan mua", Casper huusi koittaen peittää mustasukkaisuuttaan ja järkytystään. Evelyn alkoi nauraa vielä lujempaa kuin äsken ja itsekkin alkoi pokka pettämään.

"Jos susta tulee yhtäkkiä samallainen kun Harry niin pistetään harkintaan. Eipäs kun ei sittenkään, sitä ei tuu ikinä tapahtuu", Evelyn nauroi. Nauroin hänen vieressään. Nauroimme hetken aikaa ennen kuin joku tuli eteemme ja sai minut säikähtämään.

"Mitä te nauratte ilman mua?" pirteä naisen ääni sanoi edestäni. Evelynkin huomasi naisen ja lopetti nauramisen.

"Sophia sun ois äsken pitänyt nähä Casperin ilme ku halasin Harryä sen nenän edessä", Evelyn sanoi alkaen taas nauraa. Tuo nainen, ilmeisesti Sophia, vilkaisi minuun ja heitti kätensä suunsa päälle.

"Mitä sulle on tapahtunu?" Sophia kysyi jätkyttyneenä ja istui viereeni.

"Casper järkytty siitä kuinka pidän Harrystä enemmän kun siitä joten päätti vetää Harryä turpaan", Evelyn vastasi puolestani. Onneksi. Olen ujo uusien ihmisten seurassa ja en varmaan olisi itse uskaltanut vastata, niin lapselliselta kuin se kuulostaakin.

"Kuka löi Harryä?" kuului miehen ääni vierestämme. Käänsin katseeni äänen suuntaan ja siellä seisoi Eric. Yksi Evelynin kavereista.

"Casper", vastasin hiljaa ennen kuin Evelyn kerkesi. Eric pyöräytti silmiään.

"Oottakaas hetki", mies sanoi ja hetti reppunsa viereeni ja lähti marssimaan pois päin. Eric marssi käytävän päätyyn päättäväisen näköisenä. Kuului kova pamaus kun Eric työnsi jonkun seinää vasten.

"Jumalauta sä et lyö yhtäkään enää tai hauku tai määräile ja nyt meet pyytää Harryltä anteeks!" Eric huusi niin että koko käytävä hiljeni. Pian Eric käveli ylpeän näköisenä takaisin työntäen Casperia yhdellä kädellä selästä.

"Joo sori", Casper sanoi kun oli edessäni ja oli valmiina lähtemään mutta Eric veti hänet takaisin.

"Kunnolla!" Eric huudahti.

"Anteeks", Casper huokaisi ja lähti takaisin sinne mistä tuli juuri. Huokaisin helpotuksesta kun hän lähti.

"Kiitos!" sanoin Ericille ja hymyilin hänelle.

"Ei mitää. Sanot vaan jos toi tekee jotain viel ni käyn sanoo sille pari valittua sanaa", Eric sanoi ja kohautti olkiaan kuin se olisi päivänselvä asia. Minulle se ei ollut. Kukaan ei ole ikinä puolustanut minua. Jos ei lasketa Liamia, Niallia ja Louisia.

"Harry pitäiskö tohon silmään hakea jotain kylmää?" Evelyn kysyi epäilevästi. Koitin varovasti silmäkulmaani jonka takia väänsin naamaani irvistykseen. Se on todella kipeä.

"No emmä varmaan tarvii ku lähetään kuitenki tunnin päästä pois", sanoin nopeasti.

"Eiku oikeesti. Toi on tosi pahan näkönen", Evelyn sanoi ehkä hieman... huolissaan?

"Emmä tarvii. Ei siihen satu enää nii paljookaan. Enemmän särkee päähän", selitin vaisusti. Sophia alkoi kaivamaan laukkuaan ja pian ojensi minulle jonkun pakkauksen sekä vesipullon.

"Mul on särkylääkettä aina mukana jos tarvii ja nyt sä otat siitä pari", Sophia käski. Nyökäytin vain päätäni pienesti ja otin käteeni pari valkoista pilleriä. Heitin ne suuhuni ja otin vettä pälle jotta saisin ne nieltyä.

"Kiitos", sanoin vielä hymyillen kun ojensin särkylääkepaketin sekä vesipullon takaisin omistajallensa. Sophia vain hymyili nätisti ja laittoi ne laukkuunsa.

"Hei Eve mitä sä teet tänään?" Sophia kysyi Evelyniltä kääntyen häneen päin. Evelyn vilkaisi minua hymyillen.

"Mä meen kattoo Harryn reenejä sen kaverille", Evelyn sanoi ja alkoi höpöttää innoissaan kuinka olin laulanut heillä.

"Ainut mitä sain selvää tosta ni sulla on ilmeisesti bändi ja laulat kauniisti", Eric sanoi minulle naurahtaen.

"Juu", vastasin hieman ujosti hänelle.

"Vähänkö hienoo", Eric sanoi taputtaen minua pienesti olalle. Hymähdin vain ja samalla opettaja käveli korot kopisten luokan eteen. En ollut huomannutkaan että käytävän pääty oli täyttynyt muista oppilaista ja nyt kaikki änkeytyi samaan luokkaan. Menin ensimmäisten joukossa sisälle ja astelin suoraan ikkunapaikalle eturiviin istumaan. Siinä on luokan paras paikka minun mielestäni. Kuulee opettajan hyvin mutta saa myös katsella ulos ikkunasta kun on tehnyt tehtävät loppuun. Kun kaikki oppilaat oli luokassa, opettaja veti oven kiinni ja alkoi selittämään jotain ruokaympyrästä. Harvinaista kyllä, minä en siihen keskittynyt. Ajattelin vain Evelyniä jota ajattelin nykyään melkein koko ajan. En vain saa päästäni pois sitä iloista naurua ja kaunista hymyä. Siniset sädehtivät silmät on taivastakin sinisemmät.

//Tiettekö sen tunteen ku joku tuttu löytää sun wattpadin ja alkaa lukee sun tarinoita. Joo tiiän liian hyvin. Niin häiritsevää ku joku tuttu lukee sun tarinaa. Että moi vaan te apinat jotka tänään mäkkärissä stalkkasitte mun tiliä ja varsinki mun ihana sisko joka kertoo mulle jatkuvasti kaikkee turhaa tästä. Mutta mutta mutta kiitos kun jaksoitte oottaa taas näin pitkään ja kiitos kun luitte!❤