The Nerdy Boy H.S. (Finnish)

Luku 3

Kahden tuskaisen fysiikan tunnin jälkeen kellot vihdoin soivat koulun päättymisen merkiksi. Pakkasin tavarani nopeasti ja jäin odottamaan Harryä joka viimeisteli vielä muistiinpanoja.

"Onks sulla omaa autoa?" kysyin odotellessani Harryltä.

"Ei. Käytän kyllä joskus äitin autoa mutta omaa en omista", Harry selitti pakatessaan tavaroitaan.

"Okei. Kai sä tuut suoraan meille?" varmistin vielä. Harry nousi ylös ja käännyin kävelemään ovelle päin.

"Olitko sä oikeesti tosissan sen jutun kanssa?" Harry kysyi ilahtuen. Huokaisin syvään.

"Miks en olis ollu?" pistin takaisin. Kävelimme käytävää pitkin ulko-ovia kohti.

"Ei mulla oo ikinä ollu oikeen kunnon kaveria koulussa saatikka sitten tyttöä. Oon aina ollu se nörtti jota syrjitään", Harry sanoi. Astuimme koulun pääovista ulos raikkaaseen ulkoilmaan.
"En ois ikinä uskonu oikeesti. Ku astuit ekana päivänä luokaan ni näytit ihan sellaselta suositulta jätkältä joka omistaa enemmän kavereita ku matikankirjassa on sivuja", sanoin Harrylle. Kaivoin laukusta avaimet ja painoin nappia josta auton ovet avautuvat.

"Mul on vaan kolme kaveria mutta ne on mua vanhempia joten ne ei oo enää koulussa", Harry kertoi. Istuin alas kuskin paikalle samalla kun Harry istui viereeni pelkääjän paikalle.

"Ihan tiedoks vaan että sulla on vielä nyt neljä kaveria mutta kun pääset tutustumaan mun porukkaan ni voin luvata että saat enemmänkin kavereita. Et saa enää istuu yksin käytävällä vaan tuut vaan meijän kanssa ihan rohkeesti", sanoin vetäen turvavyön kiinni ja käynnistäessä auton. Peruutin pois parkkiruudusta ja lähdin ajamaan kotiin.

"Toivottavasti et pahastu mutta en kuvitellu tollasesta suositusta tytöstä että se haluis hengailla tälläsen nörtin kanssa", Harry sanoi varovasti.

"Joo oon kyllä välillä aika bitch mutta sä vaan vaikutit niin tutustumisen arvoselta et oli pakko tutustua suhun. Ja sit vielä et älä ikinä sano ittees nörtiks koska se ei vaan sovi sulle enkä tykkää siitä. Oikeesti arvostan niitä ketkä jaksaa panostaa kouluun ja keskittyy siihen ja haluaa oppia", sanoin Harrylle.

"Sä et vaikuta yhtään sellaselt elokuvien koulun suositulta tytöltä. Sä oot ihan jotain muuta. Sä et välitä siitä mitä muut sanoo kun sä puolustat mua tai hengaat mun kaa", Harry sanoi ihmeissään. Naurahdin sille.

"Valitettavast tää puoli musta on harvoin esillä joten sä oot kai aika erityistapaus", sanoin naurahtaen. Vilkaistessani Harryyn huomasin hänen punastuneen.

Olimme pian perillä ja kaarsin auton suuren talomme eteen. Harryn suu oli auki ja hän katsoi taloa ihmeissään. Naurahtaen painoin hänen leukansa paikoilleen takaisin.

"Wau! En voi sanoo muuta", Harry sanoi hitaasti.

"No joo mun mielestä tää on vähän liioteltuu koska täs talos asuu tasan kolme ihmistä", sanoin. Hyppäsin ulos autosta ja Harry teki samoin. Lähdimme kävelemään pientä kivipolkua pitkin ulko-ovelle. Avasin oven ja päästin Harryn ensin siisään ja sitten astuin itse perässä. Potkin kengät pois ja astelin keittiöön.

"Haluutko jotain välipalaa?" kysyin Harryltä joka seurasi minua keittiöön.

"No mä voin ottaa samaa kun sä", Harry sanoi.

"Okei. Istu vaan alas", sanoin ja osoitin pientä pöytäsaraketta. Avasin jääkaapin ja aloin tutkimaan sisältöä. Tulin siihen tulokseen että voisimme syödä loppuun mansikkakakun jonka teimme Sophian kanssa eilen. Nostin kakun pöydälle ja sen viereen mehupullon. Otin kaapista kaksi lautasta sekä kaksi lasia. Nappasin käteeni vielä lusikat laatikosta ja laskin astiat pöydälle.