The Nerdy Boy H.S. (Finnish)

Luku 7

*Evelynin näkökulma*

Heräsin tukahduttavaan kuumuuteen. Vahvat kädet olivat ympärilläni ja peitto oli aivan liikaa. Käänsin päätäni nähdäkseni vieressä makaavan kiharapäisen miehenalun. Aloin tökkimään häntä käsivarresta varovasti jotta hän heräisi. Pian hän alkoi availemaan silmiään. Yhtäkkiä hän kavahti kauemas minusta irroittaen otteensa.

"Anteeks! Ei mun ollu tarkotus", Harry sanoi hätäisesti ja hyppäsi pois sängystä. Pieni puna nousi hänen kasvoilleen.

"Harry ei se mitään. Mulla oli vaan vähän kuuma siinä. Muuten mua ei haitannu yhtään olla siinä", sanoin nousten istumaan. Vilkaisin nopeasti kelloa joka näytti hieman yli yhdeksää.

"Ehkä on parasta että mä vaan lähden", Harry mutisi ja veti päällensä eilisen t-paidan ja mustat farkut.

"Heei. Ota ihan rauhassa. Syöt aamupalan nyt ainakin ja sit ehkä voin harkita sitä sun lähtöös", sanoin virnistäen.

"Miks sä haluut olla mun kanssa? Oon yrittäny saada siihen jotain järkevää vastausta mietittyä mutta en keksi yhtään järkevää vastausta", Harry selitti ärsyyntyneenä nopeasti yhteen putkeen.

"Harry sä oot aivan mahtava persoona ja oon onnellinen että oon saanu tutustua suhun. Sun täytyy vaan uskoa ittees. Ja sitä paitsi kato sun kroopaas", sanoin ja kävin halaamassa Harryä.

"Ja nyt sä raahaat sen upeen persukses tonne keittiöön niin katotaan meille jotain aamupalaa", sanoin ja lähdin työntämään häntä alas.

"Evelyn saisinko mä nyt jo lähtee. Aattelin mennä vielä salille ja kello on jo kakstoista", Harry valitti altani. Makaan selälteen Harryn selän päällä niin että muodostamme ikän kuin ristin lattialle.

"No ehkä sä saat mennä", myönnyin hetken päästä mutta en tehnyt elettäkään lähteäkseni pois hänen päältään.

"Evelyn oikeesti nousetko ylös?" Harry aneli. Naurahdin mutta nousin ylös. Harry nousi perässäni kun nappasin hänen puhelimensa lattialta. Se kädessäni juoksin alakertaan.

"Anna se takasin!" kuului Harryn turhautunut ääni kun hän käveli perässäni alas. Hän käveli suoraan eteiseen laittamaan kuluneita kenkiä jalkaansa. Kävelin hänen peräänsä harmistuneena ja laskin hänen puhelimensa lipastolle jotta hän ottaisi sen siitä.

"Mä voisin tulla viemään sut", sanoin ottaen avaimeni kaapin päältä.

"Ei sun tarvii. Pääsen ihan hyvin kävellenki", Harry koitti vakuutella.

"Höpö höpö. Nyt autoon", komensin ja avasin oven.

"Mä en suostu jos en saa ajaa", Harry sanoi virnistäen. Naurahdin ja ojensin hänelle avaimet. Harry juoksi autolle innoissaan ja minä kävelin perässä ilman kenkiä. Harry istui kuskin paikalle ja minä hänen viereensä.

"Älä sit tääl viittii ajaa lujaa ettei satu mitään", sanoin vielä vilkaisten Harryyn kun hän kääntyi pois pihasta. Naurahtaen Harry nyökkäsi minulle ja keskittyi ajamiseen.

"Missäpäin sä asut?" kysyin kiinnostuneena ja käänsin katseeni Harryyn. Hän jäykistyi kuullesaan kysymykseni.

"Vähän kauempana", Harry vastasi vaisusti.

*Harryn näkökulma*

Hitto. Olin täysin unohtanut että en voisi viedä Evelyniä meille. Asumme Lontoon niin sanotulla huonolla seudulla. Meidän oli pakko ottaa se asunto sillä se oli kaikista halvin vaihtoehto. Äidillä ei ole paljoa rahaa ja hyvä jos saamme ruoan ostettua joka päivä. Äiti paiskii töitä kuin hullu jotta saa meidät elätettyä. Välillä ajattelen että äidillä olisi paljon helpompaa ilman minua ja sen takia vietän melkein kaikki ajastani Niallilla, Liamilla tai Louisilla. Syön usein siellä ja teen koulujuttuja. Kun Evelyn saisi selville että asumme siellä niin hän ei varmaankaan ikinä enää haluaisi nähdä minua. No, pakko kai ottaa se riski. Muuallekkaan en voisi meitä ajaa. Käännyin risteyksestä alueelle jossa asumme. Vilkaisin Evelyniin joka näytti hieman pelokkaalta.