The Nerdy Boy H.S. (Finnish)

Luku 6

*Evelynin näkökulma*

"Ei ei ei. Mä en oo jäämässä tänne yöks. Ethän sä ees oo kysyny sun vanhemmilta", Harry sanoi ja vetäisi kätensä irti.

"Mun porukat on työmatkalla joten sä voit ihan hyvin tulla. Nyt sisään siitä", sanoin avaten ulko-ovea.

"Tiesithän että mä vihaan sua", Harry sanoo ja astuu sisälle. Naurahtaen astun hänen perässään ja vedän oven kiinni.

"Tiesithän sä että on outoa hengailla tyypin kanssa jota vihaa", sanoin virnistellen samalla potkien kenkiä pois. Harry naurahti ja vetäisin hänet perässäni keittiöön.

"Mitä sä haluisit iltapalaks?" kysyin avaten jääkaapin oven.

"Kuhan on jotain. Mulla on nälkä", Harry naurahti.

"Miten ois iso kasa kolmioleipiä ja kaakaota kermavaahdolla ja sit eväitten kanssa leiriydytään olkkarin lattialle ja sammutetaan valot ja laitetaan olkkari täyteen tuoksukynttilöitä ja jotain musiikkii taustalle?" kysyin samalla kun nostelin tarvikkeita pöydälle.

"Herkkää mut joo käy", Harry naurahti.

"Haluuks sä tehä eväät ni mä käyn laitaa kaikki muut valmiiks?" kysyin Harryltä kun olin saanut kaiken tarvittavan pöydälle.

"Joo. Sä saat maistaa maailman parhaita kolmioleipiä", Harry sanoi ylimielisesti nostaen leukaansa ja alkoi tekemään leipiään. Nauraen astelin olohuoneeseen ja aloin nostelemaan lipastosta vanilijan tuoksuisia kynttilöitä pöydälle. Asettelin niitä sohvapöydälle, takan eteen ja lipaston päälle. Juoksin yläkertaan huoneeseeni hakemaan kaujuttimen jotta äänenlaatu olisi parempi. Kipitin takaisin alas sammutelen valoja matkan varrelta. Hetkonen. Valoja? Täällä ei pitäisi olla valoja. Voin vaikka vannoa että lähtiessäni kouluun sammutin joka ikisen valon. Nytkään en ole laittanut kuin olohuoneeseen ja keittiöön valot. Hiippailin takaisin keittiöön Harryn luokse joka iloisesti valmisti leipiä.

"Harry?" kuiskasin varovasti kuin peläten että joku ulkopuolinen kuulisi. Oikeastaan minä pelkäsinkin. Todella paljon. Harry kääntyi katsomaan minua.

"Evelyn mikä on?" Harry kysyi hämmästyneenä pyyhkien käsiään.

"Mä vannon että sammutin kaikki valot kun lähdin aamulla kouluun. Nyt valoja oli melkein joka paikassa", sanoin ääni väristen. Tärisin kautaaltaan. Harry tuli halaamaan minua. Hän kietoi vahvat kätensä ympärilleni.

"Evelyn meillä ei oo mitään hätää. Mä käyn vaikka tarkistamassa koko talon", Harry sanoi ja irrottautui halista pienesti.

"Mä tuun mukaan. Mä en päästä sua yksin lähtemään", sanoin päättäväisesti vaikka minua pelotti suunnattomasti.

"Sä kuljet mun takana", Harry sanoo. Nyökkään pienesti ja Harry on jo lähdössä matkaan kunnes pysäytän hänet.

"Oota", kuiskaan ja kipitän yhdelle keittiön kaapille. Avaan oven ja kurottaudun ottamaan hyllyltä esineen jota etsin. Harry katsoo minua kummaksuen ja alkaa sitten nauramaan hiljaa.

"Et oo tosissas", Harry tirskuu minulle.

"Oon oon. Ota nyt vaan tää paistinpannu", sanon ja tyrkytän Harryn käteen äsken kaapista ottamani paistinpannun. Lähdemme nyt yhdessä hiippailemaan yläkertaan. Rappuset narisevat allamme inhottavasti. Kun pääsemme yläkertaan alamme kävelemään erittäin hitaasti pimeää käytävää pitkin. Pimeässä huomaan yhden oven alta loistavan valo.

"Harry. Tuolta vierashuoneesta tulee valoa", kuiskaan hiljaa ääni väristen. Harry nyökkää ja hiipii ovelle minä perässään. Hengitän nopeaan tahtiin ja tärisen kuin kuin hullu. Tilanne on aivan uusi ja minua pelottaa älyttömän paljon tällä hetkellä. Harry painaa kahvaa hitaasti alas. Minä en jaksa odotaa vaan työnnän oven auki niin että lennämme ryminällä sisään. Kiljuntaa. Joku kiljuu huoneessa. Sängystä pomppaa istumaan punahiuksinen nainen joka kiljuu niin että korvat halkeaa pian. Nainen lopetta kiljunnan avatessaan silmät.