Mitä me tiedämme elämästä

3. Luku

Päätös oli vaikea. Hieman raskauttavaa ajatella, että joutuisin kasvattamaan pienen lapsen. Oli pakko ajatella, että jos en saakaan enää lapsia, tämä on ainoa mahdollisuus saada lapsi.

En ole kertonut Jasonille, enkä tiedä kerronko siitä koskaan. Voin aina väittää, että lapsi on Danen. Mutta jos lapsi alkaa kyselemään isänsä perään, niin kai minun täytyy kertoa kuka lapsen isä oikeasti on.

Dane vihoittelee edelleen minulle. Tiedän, että tein väärin ollessani Jasonin kanssa, mutta olihan Danielkin silloin sen cheerleaderin kanssa. Mutta eihän se lutka raskaaksi tullut.

Jason soitti. Ja vastasin.

- Moi. Miten voit? Et ole ollut koulussa viime viikolla, Jason huolehti.
- Olen ollut... vähän kipeänä.
- Mikä sinulla on? Jason kysyi kuin oltaisiin yhdessä.
- Olen raskaana, sanoin ja säikähdin itsekin sanomisiani.
- Onnea! Jason huusi puhelimeen.
- Se on sinun muksus, sanoin.

Linjan toisessa päässä tuli hiljaista.

- A- aiotko pitää lapsen? Jason kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
- Aion. Eikä sinun tarvitse maksaa mitään tai muuta. Minä kyllä huolehdin pienestä, sanoin.
- Haluan olla lapsen elämässä. Ymmärrätkö Jasmin? Minä rakastan sinua. Haluan mennä kanssasi naimisiin ja saada lisää lapsia, Jason sanoi.
- Okei. Ehkä seurustellaan ensin? Olen niin hämmentynyt, etten tiedä mitä tehdä, sanoin ja hymyilin hennosti.
- Seurustellaan vaan. Onko teidän kotona ketään nyt? Dane tai jotain, Jason kysyi.
- Ei ole. Daniel oli hakenut tavaransa aamulla ennen töihinlähtöään pois. Tule vaan meille, tiedän mitä ajattelit kysyä seuraavaksi, sanoin ja naurahdin päälle.

Jason sulki puhelimen ja vartin päästä ovikello soi. Puhuttiin kaksi tuntia ja tehtiin hyvää ruokaa. Jason sanoi myös, että haluaisi muuttaa meille. Stoppailin Jasonia ja kerroin, että haluan edetä rauhassa.

Jason oli jäänyt meille yöksi ja hän oli tehnyt meille ihanan aamupalan ennen kuin heräsin.

- Tässä rakkaalle aamupalaa, Jason sanoi ja kantoi sen sänkyymme.
- Kiitos ihana, sanoin ja hymyilin.
- Oletko soittanut neuvolaan?
- En ole. Ajattelin tänään soittaa, jos saisin ajan sinne ensi viikolle.
- Okei. Voinko tulla mukaan? Voin ottaa vapaaksi sen päivän, Jason sanoi.
- Voit kai. Kuhan saan sen ajan ensin.

Neuvolassa vastattiin heti ja sain ajan tälle viikolle.

Menin tiistaina neuvolaan ja minulle neuvottiin kaikenlaisia asioita vauvan hoidosta ja rahankäytöstä. Vaikealta se kuulosti, mutta aion selvitä. Jason on aina apuna.

Harmi sinänsä, Danekin olisi ollut hyvä isä lapselle. Itken edelleen öisin hänen perään. Haluan päästä jo yli hänestä, osin olen tosin jo päässytkin, olenhan Jasonin kanssa.

Toivottavasti tämä kestää.