Only Because I Love You (Larry Stylinson) FINNISH

Luku 2.

-Louis-

Elokuvateatterilla oli paljon porukkaa, suurin osa tyttöjä joilla oli fanipaita tai huppari päällään. Meidän, tai siis minun ja Eleanorin, tulosta oli siis kerrottu medialle. Mitenkäs muutenkaan.

”Noniin, yritetään taas kestää”, Eleanor sanoi.

”Niin, yritetään”, huokaisi Harry. Tiedän kyllä, ettei hän pidä tästä sen enempää kuin Eleanor tai minäkään, mutta silti hän suostui tulemaan mukaan. Poikaystäväni on paras.

”Ei meidän nyt tässä tarvitse kuin kulkea käsikkäin. Mennään”, sanoin. Nousimme autosta ja huokasimme kaikki kolme.

”Noniin, ole rakastunut. Esitä rakastunutta”, Eleanor huokaili itsekseen ja sitten kaappasi käteni itselleen.

”Mennään niin päästään poiskin”, tyttö sanoi. Lähdimme käsikkäin ja Harry meni Eleanorin vierelle.

”Elounor! Larry! Harry rakastan sinua! Eleanor on niin kaunis! Louis ja Eleanor on söpö pari!” kuului huutoja sieltä ja täältä.

Minua satutti, kun jouduimme valehdella faneillemme, mutta jotkut heistä näkivät meidän läpi. Uskolliset Larry-shipperit. He huomasivat kaiken, millä viestimme huomaamattomasti Harryn kanssa olevamme yhdessä. Tai no, eihän se sitten kovin huomaamatonta ollut.

Paparazzit kuvasivat niin, että silmiin sattui. Yritin hymyillä aidosti, ja siihen auttoi, kun tuijotin Harryn suuntaan. Tämä pysähtyi välillä antamaan nimmareita ja kuvia, kuten myös minä ja Eleanor.

”Mä tiedän, että sä oot Harryn kanssa oikeasti! Joskus te saatte tulla kaapista”, kuiskasi minulle ehkä Harryn ikäinen, blondi tyttö, kun halasin tätä. Hymyilin itsekseni, mutta en vastannut.

Ostimme liput elokuvaan lipunmyyntipisteestä ja menimme saliin paikoillemme. Eleanorin paikka oli minun vasemmalla puolella, Harry oli oikealla. Eleanorin vieressä istui yksi turvamies, ja Harryn vieressä toinen.

”Anteeksi Louis, mutta voinko ottaa kuvan sinun ja Harryn kanssa?” kysyi takanamme istuva tyttö hymyillen.

”Totta kai”, vastasin hymyillen. Tyttö otti kännykkänsä ja otti kuvan meidän välissämme.

”Kiitos!” hän kiitti ja melkein jo itki.

”Amy, rauhoitu nyt”, tytön seuralainen, ilmeisesti äiti, nauroi.

Elokuva kesti yli puolitoista tuntia. Se oli ihan hyvä, mutta Harrysta näki kilometrin päähän, että hän kuuraisi vaikka lattioita mielummin kuin katsoisi elokuvaa.

”No onko noin tylsä?” kysyin nauraen. Harry säpsähti ajatuksistaan ja huokaisi.

”Mä mielummin kuuraisin lattioitakin, kuin olisin täällä”, hän puuskaisi, jonka takia purskahdin nauruun.

”Mitä nyt?” Eleanor kysyi oudoksuen ja vilkuili ympärilleen. Yritin pidätellä naurua, mutta sitä enemmän minua vain nauratti.

”No kun... Harry sanoi, että kuuraisi mielummin lattioita... kuin olisi täällä!” sanoin nauruni seasta.

”Entä sitten?” Harry kysyi.

”Ajattelin juuri, että näytät siltä, että kuuraisit mielummin lattioita!” nauroin.

”Louis, yritä silti olla hiljaa”, Eleanor nauroi.

”Joo, joo”, sanoin yrittäen samalla rauhoittua.

Elokuva loppui pian ja minä sain osakseni hieman vihaisia katseita. Minkä minä sille voin, että tunnen Harryn liian hyvin? Ja taidan olla myös hieman väsynyt.

Jouduimme melko samanlaiseen pyöritykseen ulos lähtiessämme, kuin sisään mennessämme, mutta tällä kertaa ihmiset olivat vaativampia.

”Pussatkaa! Louis, suutele Eleanoria!” kuului huuto. Minua ahdisti. En halua suudella häntä, eikä hän minua!

”Saadaanko lehden kanteen suutelukuva?” kysyi paparazzi ja kuvasi suoraan meitä.

”Antaa mennä. Pääsette nopeammin pois”, Jeremy, toinen turvamiehistämme tokaisi. Minä vilkaisin Harryn joka tuijotti minua. Hän nyökkäsi pienesti ja sitten kääntyi antamaan fanille nimmaria.

No olkoon! Vedin Eleanorin itseeni kiinni ja painoin huuleni tämän vastaaville. Se ei ollut sama asia kuin Harryn kanssa suutelu. No ei tietenkään ollut. Se oli kaukana siitä, mutta tilanteesta oli pakko päästä eroon.

”No, oliko hyvä elokuva?” kuului Zaynin ääni olohuoneesta, kun menimme Harryn kanssa kotiin. Eleanor lähti heti autollaan, koska tällä oli jotain menoa.

”Ihan hemmetin hyvä. Loppuhuipennuksesta puhumattakaan!” Harry murahti ja meni olohuoneeseen, minä vanavedessään.

”No, mitä tapahtui?” Niall kysyi.

”Ei mitään mainitsemisen arvoista”, Harry tokaisi ja istui pienemmälle sohvalle.

”Älä viitsi! Sä tiedät, etten mä voinut muuta! Sitä paitsi sä...”

”Syytä toki mua!”

”Sä annoit luvan! En mä sitä olisi muuten tehnyt! Olisin keksinyt jotain!” huusin.

”No mikset sitten keksinyt?” Harry huusi takaisin.

”O-ou. Larry-draamaa”, Liam sanoi hiljaa, mutta kuulimme sen silti.

”Pää kiinni”, sanoin.

”No, mitä ihmettä siellä-” Niall aloitti, mutta sitten televisiossa näkyi, kun me tulimme ulos elokuvateatterista. Olimme näköjään päässeet videollekin.

”Pussatkaa! Louis, suutele Eleanoria!” kuului jälleen. Kohta näkyikin, kun suutelin Eleanorin kanssa. Miten ihmeessä tuo meni läpi? Tuo oli maailman onnettomin suudelma.

Pojat hiljenivät kuin muuri, mutta Harry ei selkeästi halunnut nähdä sitä uudelleen, vaan nousi sohvalta ja lähti yläkertaan.

”Harry!” huusin tämän perään.

”Okei, nyt mä ymmärrän”, Liam sanoi.

”Ei me voitu muuta! Paparazzit oli melkein sylissä!”

”Kyllä me se ymmärretään, mutta kyllä säkin tiedät miltä Harrysta tuntuu. Vai katsoitko sä hyvällä sen ja Taylorin juttua?”

”Joo, joo! Ei tarvitse luennoida!” kihisin.