Only Because I Love You (Larry Stylinson) FINNISH

Luku 11.

-Harry-

”Noniin vauva, näytä mitä osaat”, kehotin nauraen.

”Lauta tänne, Curly”, Louis sanoi ja lähti keskikokoista ramppia kohti.

”Lou, sinun aloittaisin tasaiselta”, sanoin.

”Kuules teini, mä olen skeitannut kauemman kuin sinä, että älä yhtään yritä”, Louis sanoi.

”Niin varmaan. Mä en sua sitten sairaalaan vie.”

”En ollut pyytämässäkään. Siksi on ambulanssit”, Louis virnisti.

”Louis, ihan oikeasti.”

”Harry, mä en oikeasti oo ihan tumpelo tämän laudan kanssa! Mä olen hei MÄ!”

”Se tässä huolestuttaakin.”

”Pää kiinni ja tule. Vai pelottaako?” Louis virnisti.

”Haista...”

”Eipäs kiroilla vauvojen kuullen, fruittari.”

”Että mikä?”

”Fruittari. Se on sama kuin tyttö on pissis. Tuollainen hienohelma.”

”Minä?”

”Niin, juuri sinä”, Louis nauroi.

”Jaahas!”

”Noniin fruide. Tule ja näytä esimerkkiä”, Louis kehotti.

-

”Vau Lou, sä osaat”, sanoin nauraen.

”Mähän sanoin. Katsos, kun sun kanssa elää niin mäkin pysyn ikuisesti teininä.”

”Kun sun kanssa asuu, tuntee itsensä niin kamalan vanhaksi...”

”Noniin Styles, pian saat laudasta päähän! Ala rullata!” Louis uhkasi. Minä vain nauroin ja laskin laudalla rampin alas ja takaisin ylös, toiselle puolelle tosin.

”Tuu, mennään testaamaan sun taidot tuonne alas”, sanoin.

”Okei. Mä näytän sulle kuule upeita temppuja. Sä tuskin osaat mitään.”

”Katsotaan!”

-

”Osaatko slaidin?” Louis kysyi osoittaen kaidetta.

”Helpoin temppu ikinä”, nauroin.

”No näytä!”

”Jos haluat välttämättä”, sanoin ja nousin kolme porrasta ylemmäs tasolle ja menin hieman kauemmas kaiteesta, ottaen vauhtia, että saan hypättyä.

”Styles, mäkään en sitten vie sua sairaalaan!”

”En mä ole sitä pyytänytkään. Sitä varten on ambulanssit”, vastasin nauraen.

”Osaatko sä ihan varmasti?” Louis kysyi.

”No osaan! Minähän se teini olen!” Louisin ilme kertoi, että hän ei ihan uskonut. No, pian näkisi.

Otin vauhdin ja lähestyin kaidetta. Hyppäsin juuri oikealla hetkellä ja liu'uin kaiteen alas Louisin vierelle.

”Noniin, ei ollut vaikeaa”, virnistin.

”No joo. Myönnän, että vakuutuin”, Louis nauroi.

-

Olimme skeittihallilla jonkin aikaa, kunnes päätimme lähteä syömään.

”Mun maha pitää kauheaa meteliä”, Louis valitti.

”En ihmettele. Sä söit viimeksi silloin aamulla.”