Only Because I Love You (Larry Stylinson) FINNISH

Luku 15.

-Harry-

Söimme illallisen, jonka jälkeen lähdimme käymään ulkona Louisin kanssa.

”Joskus mä kaipaan tätä aikaa. Täällä asumista, ilman mitään huolia”, Louis sanoi.

”Mäkin kaipaan Holmes Chapelia. Mutta toisaalta taas en. Ilman tätä kaikkea, mulla ei olisi sua”, sanoin hymyillen.

”Samoin”, Louis hymyili.

”Ootko koskaan miettinyt, että jos me oltaisiinkin pudottu kisasta? Jos tuomarit ei olisikaan tehneet meistä ryhmää.”

”Joka päivä. Mulla tulee välillä sellaisia... ihan kuin jännittäisi, että meidät revitään erilleen.”

”Niinhän meitä tavallaan revitäänkin.”

”Totta... No pöh! Mitä me tuollaisia mietitään!” Louis nauroi.

”Niinpä. Nyt on vapaata. Maanantaina alkaa taas työ”, sanoin.

”Jep. Mutta ennen sitä mä kyllä aion nauttia tästä”, Louis sanoi ja kohdisti katseensa taivaalle. ”Tuu!” hän huudahti yht'kkiä ja repäisi minut mukaansa, ja juoksimme heidän talonsa takapihalle.

”Mitä nyt?”

”Tiedätkö, mä vietin täällä aika paljon aikaa pienenä. Mä makasin nurmella ja katselin tähtiä”, Louis kertoi ja meni makaamaan maahan, repien minut mukanaan.

”Täällä on kyllä ihanan rauhallista”, sanoin ja huokaisin syvään.

”Niin on. Tämä oli tavallaan ”mun paikka.” Äiti ja isä tiesi aina, että jos mua muualta ei löytänyt illalla, niin sitten täältä”, Louis sanoi. Minä katsoin Louisiin, jonka siniset silmät sädehtivät kuun valossa. Tartuin tämän käteen ja ristin sormemme.

”Mä oon sanonut tämän ainakin tuhat kertaa, mutta sanon silti; Mä rakastan sua, Louis”, sanoin. Louis käänsi päänsä minun suuntaani hymyillen.

”Mäkin rakastan sua. Äläkä pelkää, mä en ikinä kyllästy sen kuulemiseen”, hän virnisti ja tuli kylkeeni kiinni ja painoi huulemme yhteen.

Makoilimme hyvän aikaa takapihalla, kun joku huusi:

”Löysin tiedät!” Se oli Phoebe.

”Mitä te teette?” Daisy kysyi.

”Juteltiin vain”, Louis sanoi ja nousi istumaan.

”Me ollaan menossa nukkumaan”, Phoebe kertoi.

”Häh? Onko kello jo niin paljon?” Louis kysyi.

”On. Se on jo puoli yksitoista”, Daisy kertoi.

”Häh?” kysyin hämmästyneenä.

”Te olette olleet täällä jo ties kuinka kauan”, Daisy sanoi.

”No ilmeisesti”, Louis naurahti.

”Koska te tulette sisälle?” Phoebe kysyi.

”Me tullaan pian. Menkää te vain jo”, Louis lupasi. Kaksoset nyökkäsivät ja lähtivät juoksemaan takaisin etupihalle.

”Miten me ollaan kulutettu melkein kolme tuntia?” kysyin hämmstyneenä.

”Taidettiin nukahtaa”, Louis nauroi.

”No joo...”

”Tuu, mennään sisälle”, Louis sanoi ja nousi ylös, ojentaen kätenä minulle. Nyökkäsin ja tartuin poikaystäväni käteen. Hän veti minut ylös ja lähdimme sisälle.