Only Because I Love You (Larry Stylinson) FINNISH

Luku 5.

-Harry-

Halasin äitiäni ja Robinia, kuten aina. He halasivat myös Niallia ja Liamia.

”Missä Zayn on?” äiti kysyi.

”Itseasiassa, ei hajuakaan”, vastasin.

”Se meni Perrien kaa kaupungille”, Liam kertoi.

”Hyvä kun Harry nyt tietää missä itse on”, Louis virnisti.

”Pää kiinni, vauva”, tuhahdin.

”Kuinka te jaksatte näitä kahta?” Robin kysyi ilmeisesti Niallilta ja Liamilta, jotka nauroivat.

”Tuohon on tottunut. Ja tuo on aika pientä. Joskus ne hakkaa toisiaan”, Niall kertoi.

”Voi jestas!” äiti parkaisi.

”Älä pelkää, ei Louis voi mulle mitään”, virnistin ja katsoin Louisiin.

”Niin varmaan!” Louis huudahti.

”Se on niin vauva”, jatkoin nauraen.

”Hiljaa pedofiili!”

”Mä oon kyllä ehdottanut niille hoitoa”, Liam huokaisi.

”Pakkopaitaan ja pyöreään huoneeseen vain”, Niall nauroi. ”Hei, mutta mä lähden. Mennään Edin kaa syömään. Nähdään myöhemmin”, Niall sanoi.

”Odota, tuun samasta ovenraosta. Meen kaupungille myös”, Liam sanoi.

”Ai Danin kanssa?” kysyin virnistäen.

”Se ei kuulu sulle”, Liam sanoi ja lähti nopeasti pois paikalta.

”Moikka!” pojat huikkasivat ovelta, ennen kuin paiskasivat sen kiinni.

”Harry, vaihdas vaatteesi. Mekin lähdemme kaupungille”, äiti ilmoitti.

”Ai jaa, mitä sielä?” kysyin.

”Me mennään syömään. Ei olla ehditty jutella pitkään aikaan.”

”No mut Louis jää ihan yksin”, sanoin.

”Kyllä mä oon kotona ennenkin ollut yksin. Ja muista, mä oon SpecialBaby”, Louis sanoi ja taputti poskeani.

”Ei, kun Louis tulee mukaan”, äiti sanoi.

”Ei me voida kulkea kahden-”, Louis sanoi, mutta Robin keskeytti.

”Me ollaan järjestetty kaikki. Saisit vain tuon pehkopään vaihtamaan vaatteet, niin päästään lähtemään.”

”Miten niin olette järjestäneet?” kysyin.

”Olemme varanneet ravintolasta pöydän. Ei paparazzit sinne tule, kun pysytte vaan hyvin piilossa”, äiti kertoi.

”Noniin Styles, ylös ja ylös ja sitten takaisin alas”, Louis kehotti.

”No joo, joo. Odottakaa hetken”, murahdin.

-

Vaihdoin ylleni harmaat farkut, hiekan värisen T-paidan ja siihen päälle laitoin sinertävän kauluspaidan. Sitten juoksin portaat alakertaan ja otin puhelimeni keittiöstä.

”Odota”, Louis pysäytti minut keittiössä.

”Mitä?” kysyin. Vastaukseksi sain suudelman.

”Ei mitään enää”, Louis hymyili ja repi minut mukaansa eteiseen, jossa laitoin jalkaani valkoiset converset ja Louis musta-punaiset vansit.

”Robin ja Anne on jo autossa” Louis sanoi. Nyökkäsin ja otin takkini naulakosta. Heitin sen päälleni ja heitin hupun päähän.

”Tää sade ei varmaan lopu tänä vuonna”, huokaisin, kun avasin oven.

”Voi olla”, Louis sanoi ja laittoi myös oman takkinsa hupun päähän. Juoksimme kaatosateen läpi autolle ja sulkeuduimme sisälle.

-

Robin ajoi pienelle ja syrjäiselle kadulle Lontoon rajalle.

”Joo, todellakin olette suunnitelleet. Mä en edes tiennyt, että tässä osassa kaupunkia on elämää!” sanoin.

”Sä oot vain tottunut keskustaan”, Louis sanoi.

”Mitä viisasta säkin nyt esität?” kysyin.

”En mä esitä. Mä olen.”

”Niin varmasti.”

”Noniin, mennään ennen kuin te rupeatte tappelemaan nyrkkien kanssa”, Robin nauroi.

”Ei Harry mua uskalla lyödä”, Louis virnisti.

”Jos mä en seurustelisi sun kanssa, sä olisit jo sairaalassa”, nauroin.

-

Äiti ja Robin johdattivat meidät pienen ravintolan eteen.

”Just...” sanoin hiljaa. Mikäköhä murju tämäkin on?

”Epäiletkö äitisi ja Robinin valintataitoja?” Louis kuiskasi minulle.

”No katso nyt! Tämä paikka on pienempi kuin meidän keittiö!”

”Älä nyt, Haz. Sun pitäisi päästä useammin pois keskustasta”, Louis hymyili ja risti sormensa omieni kanssa.

”Mennään”, äiti hymyili ja avasi oven. Hän meni edeltä sisään, ja me menimme Louisin kanssa perässä. Robin tuli viimeisenä.

”Oho!” huokaisin Louisin kanssa kuorossa.

”Ylittikö odotukset?” äiti nauroi.

”No, kyllä!” nauroin ja katselin ympärilleni. Paikka oli uskomattoman upea! Se oli sisutettu kultaisella ja mustalla. Katosta roikkui iso kattokruunu ja taustalla soi jokin musiikki, joka oli kyllä niin hiljaa, etten tiedä mitä sieltä soi.

-

Robin siirtyi äitini kanssa edellemme ja johdattivat meidät tiskille.

”Meille on pöytävaraus Twistin nimellä”, Robin kertoi.

”Kyllä! Seuratkaa minua!” nuori nainen, korkeintaa kaksivitonen, sanoi hymyillen.

Nainen johdatti meidät ravintolan puolelle, jossa istui vain kaksi pariskuntaa, ja hekin olivat eläkeikäisiä.

”Teille on pöytä viisi”, nainen kertoi hymyillen. Huomasin tämän paidassa olevan nimikyltin. Hanna.

Istuimme paikoillemme ja sitten Hanna ojensi kaikille ruokalistat.

”Palaan pian pyytämään tilaukset, mutta olisiko juomat jo tiedossa?” Hanna kysyi.

”Vesi”, vastasimme Louisin kanssa kuorossa.

”Samoin meille”, äiti vastasi.

”Selvä, tulee tuota pikaa”, Hanna hymyili ja lähti.

”No, miten teillä? Olitte eilen uutisissa, ja tämän aamun lehdessä”, äiti kertoi.

”No sillä lailla”, huokaisin.

”Eikö teillä ole yhtään hankaluuksia tuon Eleanor-Louis-tapauksen kanssa?” äiti kysyi jokseenkin varovaisesti.

”Se riippuu, kuinka mustasukkaisella tuulella Harry on”, Louis sanoi.

”Hah!” parkaisin ja löin Louisia ruokalistalla päähän.

”Harry!” äitini parkaisi.

”No oikeasti!” Louis nauroi.

”No miten eilen?” Robin kysyi.

”Onko siitä pakko puhua?” kysyin.

”Se oli”, Louis sanoi, välittämättä pyynnöstäni.

”Pää kiinni jo, Lou”, huokaisin.

”No okei, ei puhuta siitä”, Louis nauroi.

-

Pian tarjoilija tuli takaisin ja otti tilauksemme. Me koko porukka päätimme ottaa päivän aterian, joka oli tänään kanaa ja pastaa. Ruoan valmistumisessa ei onneksi kestänyt kauaa, sillä emme olleet syöneet vielä mitään Louisin kanssa.