Worth Something

1.

Hän käveli yksinäisenä poikaporukkamme ohi. Muut viheltelivät ja puhaltelivat savukiekuroita tytön perään. Tytön ilme muuttui vaivautuneeksi. Hän oli selvästi uusi. Annoin katseeni vilistä tämän kasvoilla ja jopa vartalossa. Hän on hoikka, ehkä jopa laiha.

Koulupäiväni on kulunut vain ajatellessa tuota mystistä tyttöä. En edes tiedä hänen nimeään. Edes tämän luokkaa. Piirtelin vihkoni reunaan jotain kiekuroita. Rakastan piirtämistä, urheilua ja musiikkia. Osaan kaikkia näitä kiitettävästi. Jopa laulaa. Vaikka itse sanonkin. Kemian opettajamme tahtoi pitää tuntiaan yliaikaa, mutta arvatkaas mitä, kun kellot soivat, minä pakkasin kamani ja lähdin ilman opettajan lupaa. Tällainen minä olin. Opettaja huusi minulle vielä jälki-istunnon koulun lopuksi. Hyvä alku maanantaille.

Tässähän minä.. Matkalla jälki-istunto luokkaa. Käytävät kaikuivat askelistani. Olin yksin. Metsän tuoksu tunkeutui sieraimiini ja toisten kenkien kopina lähestyi minua. Koitin saada hajusta jotain irti. Oliko hän tuttu. Ei, ei ole. Käännyn ympäri ja näen tutun tytön. Sen uuden. Tämä tuhahtaa, pysähtyy eteeni ja ristii kätensä. "Mitä sä tölläät?" hän kysyy suoraan. "Kui ni?" vastaan kysymykseen kysymyksellä. Sitten haistan jotain epämiellyttävää. Hän on ihmissusi. "Oot meijän reviirillä" murahdan. Tyttö kavahtaa ja vinkaisee. Hän polvistuu maahan. "Pliis anna mun jäädä mut häädettiin mun laumasta" tämä alistuu ja tekee pentuilmeen. "Nouse vittu ylös" murahdan ja saan tytön sekunnissa ylös. "Anna mun jäädä" hän toistaa. "sun täytyy kysyy alfalta" mutisen. Tyttö nyökkää ja painaa päänsä alas. Taas yksi alistumisen merkki.

Istun viimeisiä minuutteja luokassa. Opettaja katsoo minua silmä kovana. Tyttö istuu toisella puolella luokkaa. Hänkin on kovassa tarkkailussa. Mitäköhän hän on tehnyt... "Noniin Dave, ei enää tunnilta poistumista ilman lupaa, eikö?" opettaja rikkoo hiljaisuuden. Nyökkään. "Ja Katelyn, ei riehumista tunnilla" opettaja jatkaa ja katsoo tyttöä kohottaen kulmiaan. Katelyn on siis nimi ja agressiivinen yksilö näyttää olevan... Sellaista tarvitaisimme tällä hetkellä laumaamme, josta yksi on kuolemassa.

Saimme luvan poistua. Lähdin suoraan kotia kohti. Olisin tahtonut muuttua sudeksi ja juosta metsän halki suoraan kotiin, mutta nyt joudun kantamaan reppuani... Sekä ajamaan mopolla. Sujautan kypärän päähän ja vedän hanskat käteeni. Katelyn katsoo minua murheellisena. Hänen mustat hiuksensa hulmuavat tuulessa. Käynnistän moponi ja viiton tytön kyytiin. Tämän ilme kirkastui ja hän juoksi luokseni ja hyppäsi taakseni. Kaasutin kovaan vauhtiin ja tunsin kun tyttö puristi kyntensä kylkiini. Jouduin puremaan huultani jotta en irroittaisi otettani ja kaataisi mopoa.

Pysäytän mopon. Katelyn irroittaa kyntensä kyljestäni. Huokaisen syvään ja tunnen lämpimän vereni tahrivan mustan paitani. Katelyn katsoo minua pahoittelevasti.

"Iskä, tääl on joku häädetty" huudan pehmeällä äänelläni. Se johtuu siitä, että laulan. Isä kipittää rappuset alas. Hän asettuu Katelynin eteen. Katelyn polvistuu jälleen ja hokee samaa asiaa kuin minulle. Pyöräytän silmiäni. Isä viittoo minut viereiseen huoneeseen. "mistä löysit hänet?" hän kysyy matalalla äänellä. "Tuli koulussa vastaan" vastaan. Isä raapii leukaansa peukalollaan. "vaikuttaa melko agressiiviselta" hän toteaa ja katsoo verisiä kylkiäni. "Pelkää vauhtia" hymähdin ja poistuin. Vedin paitani pois ja kävelin ylväästi lattialla istuvan Katelynin ohi. Murahdin tälle kun huomasin, että hän tuijottaa minua. Kayelyn painoi päänsä alas.

Oon jo pitkään halunnu kirjottaa jonkun ihmissusi tarinan😙 Ja aijon yrittää😂 Pistäkää mielipiteitä tästä alusta😽