Worth Something

5.

Pyöräytin kuitenkin tytölle silmiä. "Eks sä oikeest nää mussa mitään muuta?" mutisen. "joo, tai siis en... Tai siis tottakai..." hän änkyttää. "joo vai ei" tuhahdan ja istahdan ikkunalle ja heitän jalat ulkopuolelle. "Nään susta vaan ulkokuoren. Uskon kuitenki et oot sisältä yhtä upee..." hän sanoo astellen taakseni. "aha" mutisen. "heitä mun tupakat tänne" sanon ja ojennan käteni taakse. Kuulen vaimean vastauksen ja neliökulmion muotoinen rasia asettuu kädelleni. Vetäisen tupakan askista ja sytytän sen. Kuulin oven sulkeutuvan. Käänsin päätäni ja kohtasin tyhjän huoneeni.

Astuin lämpimään suihkuun. Nostin katseeni kattoon ja annoin veden tulla suoraan kasvoilleni. Mietin äskettäin tapahtunutta. Katelyn... Hän piti minusta. En tiedä pidänkö hänestä. Emme ole vielä edes tutustuneet. Hän vaikutti kuitenkin ymmärtäväiseltä tytöltä. Ulkonäössäkään ei ollut moittimista. Ehkä olisi hyvä idea koittaa tutustua häneen. Syrjäytin kuitenkin aatteeni ja peseydyin. Olin kuitenkin jotenkin mietteliäällä päällä...

Puin ylleni mustat farkut ja mustan hupparin. Ilmassa haiskahti veri... Nuuhkaisin ilmaa uudestaan. Ihmissuden veri. Syöksähdin liikkeelle ja astelin taloa ympäri nuuhkien ympäristöä. Veren haju vahvistui alaspäin mennessäni. "katelyn!" Huudahdin. "Dave..." kuului pientä pihinää eteisestä. "mikä sulla on?" kysyn varovaisesti. "ne yritti... Ne yritti tulla tappamaan sun perhettä..." katelyn sanoi ja alkoi yskiä. Hänen kylkensä olivat veressä ja kaulassa oli raapimisjälkiä. "ketkä? Ja miten sä sekaannuit asiaan?" kysyin ja kyykistyin tytön viereen. "Ramonien lauma" katelyn munisi. Nyökkäsin ja annoin katseeni vaeltaa katelynin vaaleissa ja siroissa kasvoissa. Hänen tummat hiuksensa olivat kiharalla ja osa niistä oli tämän kasvoilla. Hänen tumman ruskeat silmänsä ovat suuret. Poskipäissä hänellä oli hyvin hennot pisamat. "meijän täytyy puhdistaa noi." mutisen. Nostan tytön hellästi syliini. MIKÄ MINUUN ON MENNYT??? Vein hänet vessaan ja laskin vessan pytyn päälle istumaan. Otan kaapista sideharsoa, puhdistusinetta ja pumpulia.

"Eihän se kirvele" tyttö vinkuu. "vaan vähän" yritän puhua lempeästi. Kastan pumpulin puhdistusaineeseen ja nostan katelynin paitaa hieman. En siis niin paljon. Vain rintojen alapuolelle. En ole pervo. Taputtelin pumpulia haavan päällä. Katelyn huokaili tuskissaan. Arvatkaas mitä tämä huokailu sai aikaan. Tai älkää jooko. Luojan kiitos minulla oli farkut eikä lökäreitä.

Sidoin sideharson haavan päälle ja siirryin kasvoihin. "näihin tarviit sideharson sijaan vaan laastarin.." mutisin ja painelin jälleen pumpulilla tämän kasvoja. Painoin laastarin vielä paikalleen ja hymähdin. "valmis!" hymyilin. "kiitti" Katelyn mutisi ja nousi ylös. Hän soi minuun vielä hymyn ennen kuin käänsi minulle selkäsä ja poistui vessasta..

"siis missä sä kohtasit Ramonin lauman?" kysyin ja katsoin Katelyniä suoraan silmiin. "niitten reviirillä..." katelyn mutisee hiljaa. "NIITTEN REVIIRILLÄ??" karjaisin. Katelyn otti askeleen taaksepäin ja painoi katseensa alas. "MITÄ SÄ SIELLÄ TEIT??" jatkoin huutamistani. Muut olivat jossain isovanhemmilla... Luulisin... Katelyn ja minä tahdoimme kuullemma molemmat jäädä. Minulta ei kysytty asiasta, sillä oleskelin suihkussa, mutta en ole koskaan tahtonut vapaaehtoisesti mennä isovanhemmille, joten äiti ei edes pyytänyt.

"mä... Mä..." katelyn änkytti pienesti saaden vihan kasvamaan sisälläni. "Suora vastaus" murahdan. "mä en... En mä tiiä miten mä jouduin sinne!" hän sanoi ja painoi kädet kasvoilleen. "MITÄ VITTUA!?" Karjuin jälleen. "Älä huuda mulle!!" katelyn kiljahti. "oho...." mutisin. Kukaan ei ole ennen huutanut minulle vastaan. Hukaisin pienesti ja nojasin takanani olevaan seinään. ristin kädet rinnalleni ja katsoin Katellyniä. "Miten päädyit sinne?" Kysyin ja nostin kylmän katseeni kohti katelyniä. "Joku tunne vaa veti mua sinne.. Joku tosi voimakas..." Katelyn vastasi pienen hiljaisuuden jälkeen hiljaa puhuen. "millanen 'voima'?" Kysyin vaatien tarkennusta. "Sellanen... se vaan sai mut liikuttamaan mun jalkoja.. En voinu tehä mitään..." Katelyn sanoi ja hieraisi pienesti kaulaansa. "Sä et siis voinu tehä mitään sille, että aloit vaan liikkumaan Ramonien reviirille... Eikä... sä oot... Sä oot se avain!" huudahdin. "Avain?" Katelyn henkäisi murheellisena. "sä voit vapauttaa meijän suvun kirouksesta!" jatkoin innostuneena. Katelynin ilme muuttui vaivautuneeksi. "Mä oon sulle vaan avain?" hän mutisi hiljaa. Pieni kyynel tipahti hänen silmästään poskelle. "Ei ei ei ei... sä oot mulle ystävä." koitin lohduttaa katelyniä. vedin hänet halaukseen. en itsekkään tajunnut miksi. Katelynin pieni keho painautui omaani vasten. Se oli kuin tehty siihen. Aivan kuin meidät olisi joskus veistetty yhteen samasta puusta, mutta erotettu ikuisiksuudeksi toisistamme. Seisoimme paikallamme halaten toisiamme varmaan monta minuuttia.

En tajunnut edes mitä tapahtui sille ilkeälle ja kylmälle teinipojalle. Katelyn lämmitti minua tällä hetkellä kylkeen liimautuneena sohvallamme. "Avataaks telkkari?" kysyin rikkoen kiusallisen hiljaisuuden. Katelyn nyökkäsi pienesti, mutta ei puhunut mitään. Noustessani hakemaan kaukosäädintä Katelynin keho tuntui vieläkin kyljessäni. Hänen lämpönsä haihtui kyljestäni nopeasti. nappasin kaukosäätimen nopeasti käteeni ja istahdin takaisin katelynin viereen toivoen, että hän painautuisi takaisin kylkeäni vasten. Mutta ei. Hän siirtyi toiselle puolelle sohvaa. Minä alan pitää hänestä. Hiljaa hyvä tulee... Eikö vain?

Hmmmm... Tällänen jatko tänään.. Kivaa jos viittisitte kommata ja votaa... Se piristää AINA päivää😊😊 LOVE YA!!!

XoXo ~Elli