Worth Something

3.

Sanoin EEDELLIDEDELLISEDELLISPÄIVÄNÄ jollekkin, että laitan vielä sillon osan... Upsiiiiiis.....

XoXo ~Elli

Kuulin töminää rappusista. Katelyn ilmestyi keittiöön hymyillen pienesti. Hän oli vaihtanut vaatteet jotka toin. Ne sopivat oikeastaan täydellisesti hänelle. Katelyn pyörähti ympäri. "miltä näyttää?" hän kysyi hymyillen. "iha ok" vastasin pienesti hymyillen.

Ajoin koulun pihaan. Katelyn nousi kyydistäni ja kiitti minua. "Käyttäydy niinku et tuntis mua" murahdan ja käännän tytölle selkäni. Katelyn jähmettyi paikalleen. "what?" Kuulin tämän vielä kuiskaavan.

Istuin paikalleni takariviin. Täytyisi kestää vielä 45 minuuttia matikkaa ja sitten pääsisi kotiin. Luojan kiitos....

Ajoin jälleen kohti kotia -Katelyn tietenkin takanani-. Olin aivan poikki tästä päivästä. pahinta tässä päivässä on täysikuu.

Ahtauduimme häkkiin. Kuu alkoi tulla esiin. Tunsin hampaideni kasvavan. Silmiäni kiristi ja suljin ne. Tunsin myös kehoni muuttavan asentoa, joten kaaduin pian konttausasentoon. Vanhempani kokivat saman. Katelyn ja Nellykin. Nelly on siis edelleen pikkusiskoni. Katelyn omisti tumman ruskean turkin. Minä, äiti ja Nelly omistimme täysin mustan. Oikeastaan minulla on valkoinen kolmion muotoinen läikkä otsassani. Nuuhkaisin ilmaa ja huomasin olevani täysin susi. Isäni muuttui vaalean ruskeaksi sudeksi. Hänen kellertävät silmänsä viestivät vahvuutta, halua määrätä meitä alempia. Omat silmäni ovat jäänsiniset. Katelynin silmät ovat metsän vihreät. Äidillä ja Nellyllä on tuiman väriset harmaat silmät.

Kävin makuulkeni kylmälle kivilattialle. Murahdin matalasti kun Katelyn seurasi esimerkkiäni ja kävi vierelleni makuulle. Hän ei tehnyt elettäkään siirtyäkseen, joten annoin asian olla. Huonasin vasta nyt että Nellyllä on jokin vikana. Tämä hoiperteli ja pudisteli päätään. Murahdin merkiksi äidilleni, joka otti Nellyä niskasta kiinni ja vei nurkkaan. Hätäännyin ja hyppäsin pystyyn. Kävelin suoraan Nellyn luokse ja puskin kuonolla tämän poskea. Nelly vinkui peloissaan. Nyt hän kuolisi, Nyt minulla olisi aikaa näyttää kuinka vahva olin. Tiesin, että vain 98.9% tätä yrittäneistä ihmissusista on epäonnistunut, mutta minä aijon olla se 1.1% jotka onnistuvat. Hengitin syvän ja keskitin kaiken voiman kehooni. Tunsin pientä muutosta. Nousin takajaloilleni ja ponnahdin pystyyn ihmisenä. Kaappasin Nellyn syliini ja juoksin häkistä ulos. Suljin häkin perässäni ja juoksin eläinlääkäriin, ei tässä muutakaan vaihtoehtoa ollut. Tai hetkonen... Hamana... Hamana osaa hoitaa tämän! Pinkaisin kovimpaan juoksuun jonka olen koskaan juossut. Hamana on ihmissusi lääkäri. Hän asuu toisessa kaupungissa, joten kiihdytin vauhtia entisestään. Nelly vinkui sylissäni pienesti. Aikaa ei ollut paljoa.

Näin metsää. Nuuhkin ilmaa ja sain vainun. Lähdin seuraamaan sitä metsän läpi. Nellyn vinkuminen on vaihtunut vaikerrukseksi ja hänen kevyt kehonsa on alkanut rentoutua.

Juoksin sisään pieneen sammaleen peittämään mökkiin. Haman nosti katseensa minuun ja juoksi Nellyn luokse. Hän kaappasi tämän sylistäni ja vei toiseen huoneseen. Enempää en ehtinyt tehdä. Jäin seisomaan paikalleni. Silmät selällään ja kädet edelleen siinä asennossa jossa kannoin Nellyä. Olin järkyttynyt.

Kaivoin hernostuneena farkkujeni taskuja. Etsin tupakka-askia. Kirosin mielessäni kun en löytänyt tupakkaa. Onko tämä Nellyn loppu? Näenkö häntä enää? Kävisikö hän luonani kuolemansa jälkeen?

ANTEEEKS!!! Lupasin kirjottaa tän osan jo kauan sitten, MUTTA arvatkaas mitä, MEIKÄLTÄ LOPPU insiraatio😶
Vote & Comment?
XoXo ~Elli