12.

214 17 7
                                    

Minut kiidätettiin suoraan leikaukseen. Katelynin kenkien kopina täytti käytävän hänen juostessa vierelläni. Makasin sairaalasängyssä puoliksi hereillä. "Rakastan sua" Katelyn kuiskasi korvaani painaen suukon ohimoni kohdalle. Huokaisin ja nukutusaine sai valtansa, menetin tajuni.

***

Herään viimein. Hiljainen ja valoisa huone tervehti minua ystävällisesti. "Wau, mullahan on hyvä olo" Mutisen ja samassa vatsassani muljahti ja tahdoin oksentaa. "okei ei oo" Sanon hätäisesti ja suljen silmäni rauhoittuakseni. Katselin ympärilleni etsien jotain ämpäriä johon oksentaa. Huoneen nurkassa oli pieni roskakori jossa oli sinertävä muovipussi. En ehdi sinne saakka... Ajattelin ja vedin henkeä syvään. Työnsin peiton terveellä kädelläni syrjään ja nousin istumaan. Oksennus nousi jo melkein suuhuni. Heitin jalat sängyn laidan yli ja työnsin itseni seisomaan. Kipitin nopeasti roskikselle ja tyhjensin vatsani sinne.

"Dave?" Kuuluu hiljainen kuiskaus ovelta. Se on hieman raollaan ja Katelynin pää kurkkaa sieltä uteliaan näköisenä. Hänen silmänsä kohtaavat omani. Katelyn hypähti innostuneena ilmaan ja kirmasi syliini. horjahdin pahasti taaksepäin ja ähkäisin. Katelyn naurahti väsyneen kuuloisena ja painoi päätään kovemmin vasten kaulaani.

"Ootin tääl koko yön." Hän kuiskasi ja suukotti minua poskelle.

"Mulla on vähän heikko olo...  Sä nojaat mun käteen katos..." Kähisin. Rykäisin ja katsoin Katelynin silmiin vakuuttaakseni, että olin tosissani. Katelyn nyökäsi ja auttoi minut takaisin sänkyyni.

"Pitäiskö ilmottaa et oot hereillä?" Katelyn kysyy kallistaen päätään. Pudistan päätäni ja huokaan. Suljen silmäni ja vedin sisään desinfiointi aineelta tuoksahtavaa ilmaa.  Kuulin Katelynin istahtavan vieressäni oleskelevaan tuoliin. Sen kumisen pinnan kahahdus kantautui korviini ja henkäisin.

Ovi naksahti auki. Reväytin silmäni auki ja näin selvästikkin lääkärin katsovan minua silmälasiensa takaa.

"Jaa sitä ollaan hereillä... Mikä on vointi?" Hän kysyi. "Ihan hyvä" vastain hämmentyneen kuuloisena. "Juu hyvä hyvä" hän sanoi kirjaten jotain kansioonsa. "Voit lähteä jo ennen iltaa, sillä kätesi on tikattu ja se näyttää parantuvan nopeasti..." Hän sanoo hymyillen. Nyökkään ja nousen toisen kyynerpääni varaan. Katelyn tuhisee vierelläni täydessä unessa niska ikävässä asennossa. Nousen ylemmäs istumaan ja tökkään Katelynin hereille.

"Mi-mitä?" Hän hätkähtää ja katsoo minuun alkaen hymyillä. Naurahdan ja kuulen lääkärin lähtevän vähin äänin hyvät päivän jatkot toivottaen.

Katelyn kietoi kätensä kaulani ympäri painaen suudelmia huulilleni. Naurahdin ja vedin Katen lähemmäs itseäni. Kiedoin käteni tiukemmin hänen ympärilleen ja puristin hellästi. Tämä henkäisi ja painoi vielä suukon poskelleni.

Illan tullessa sain vaihtovaatteet ja sain luvan lähteä. Tällä hetkellä kävelin Katelynin kanssa kohti taksipysäkkiä.

Istuimme taxissa hiiren hiljaa matkalla kotia. Haikealla ilmeellä katsahdin Katelyniä. Kuinka huono tuuri minulla olikaan.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Qotd: Kaipaatko jotakuta? Ketä? Millä asteikolla 1-100?

-parisuhde be like: nähty viimeksi eilen, yhteydessä silti 247, ikävä on raastava.

Mikäs on sun vastaus?

You've reached the end of published parts.

⏰ Last updated: Dec 07, 2017 ⏰

Add this story to your Library to get notified about new parts!

Worth SomethingWhere stories live. Discover now