Pimeä aika

1. Lupaus

"Sun pitäisi seurustella Jonathanin kanssa" viesti ilmestyi puhelimeni ruudulle. Minä olen Cecilia. Olen 15 vuotias ja kyllä, sain juuri viestin. Sen oli lähettänyt Thomas, yksi parhaista ystävistäni. Olimme tunteneet vasta noin kolme kuukautta, mutta olimme tulleet jo erittäin läheisiksi. Avasin puhelimeni näppäilemällä salasanan ja katsoin saamaani viestiä. Sormeni harhailivat näppäimistöni yllä miettiessäni mitä vastaisin.
"En edes tunne häntä vielä kunnolla... Miten voisin seurustella hänen kanssaan?" Kirjoitin ja jäin odottamaan vastausta. Näytön yläosaan ilmestyi ensin teksti "paikalla" ja pian sen paikalle vaihtui "kirjoittaa...". Pyörähdin sängyllä vatsalleni samalla kun sain vastauksen.
"Yrittäisit edes! Jonathan on mukava poika ja tiedät sen itsekin... + tiedän että olisitte loistava pari!" Thomas yritti vakuutella. Suljin puhelimeni ja laskin sen yöpöydälleni. Tai siis.. Eihän se mikään yöpöytä ollut vaan puinen jakkara jota käytin yöpöytänä. Huoneeni ei muutenkaan ollut kovin kummoinen. Se oli juuri sellainen jossa voisitte kuvitella normaalin 15 vuotiaan asuvan, sellainen jossa on kaikki mitä tarvitsee selviytyäkseen julmassa teinimaailmassa. Oli jo myöhä joten päätin yrittää mennä nukkumaan. Sammutin huoneeni valot ja laahustin sänkyyni.

Olin varmasti pyörinyt jo tunteja. Päässäni pyöri Thomasin viestit. Jos hän oli oikeassa? Ehkä minun pitäisi antaa Jonathanille mahdollisuus? Sen vain tiesin että jos en nyt saisi nukuttua niin huomisesta kuusituntisesta koulupäivästä tulisi tuskaa joten ei muuta kun silmät kiinni ja jatketaan unensaanti yritystä.

Herätys kello, tuo kaikista kamalin. Uneni keskeytyi ja sammutin herätyskelloni. Kello oli 7.15 ja kouluni alkoi 9.10. Kyllä, herään aikaisin joka aamu. En edes itse tiedä miksi mutta noh... Nousin ylös sängystäni ja petasin sen. Kävelin rappuset alas ja suuntasin kohti keittiötä nälkäisen vatsani kanssa. Veljeni istui keittiön pöydän äärellä puhelin kädessään syöden murojaan. Kävelin jääkaapille, avasin sen ja tuijotin sen sisältöä hetken.
"Ootko nähnyt mun mansikkarahkaa missään herra Carl?" Kysyin katsahtaen isoveljeeni joka nosti katseensa puhelimestaan, kohautti olkapäitään ja siirsi katseensa takaisin puhelimensa näyttöön.
"Puhelinriippuvainen" mumisin itsekseni ja otin maidon ja kreikkalaisen jugurtin jääkaapista. Otin kaapista syvän lautasen, laatikosta lusikan ja laskin ne pöydälle. Otin vielä mukin ja myslin. Istuin pöydän ääreen ja kaadoin myslin ja jugurtin lautaselleni. Söin ja join ripeästi vaikka minulla ei ollut kiire minnekään. Kun olin valmis lähdin yläkertaan ja aloin etsimään vaatteita. Vaatetukseni oli aina aika.. Miten sen nyt sanoisi.. Tylsää? En juurikaan käyttänyt koruja tai muita asusteita ja käytin vain murto-osaa vaatekaappini sisällöstä päälläni. Nytkin valitsin tummansiniset pillifarkut ja valkoisen neuleen. Katsoin itseäni ja sinivihreitä silmiäni pitkään peilistä. Olen aina ollut hoikka ja ennen halusin peittää sitä pitämällä löysiä vaatteita mutta nyt olen oppinut pitämään itsestäni.. Ainakin melkein kokonaan.
"Nä on ihan hyvät... Kai.." Ajattelin ja kävelin työpöytäni luo ja aloin meikkaamaan. En yleensäkään käytä paljon meikkiä, kulmaväri ja ripsiväri olivat tarpeeksi minulle. Meikin jälkeen otin käteeni harjan ja harjasin olkapäilleni ulottuvat blondatut hiukseni. Näytin tänään oikeastaan ihan kauniille vaikka itse sanonkin. Loppuajan olinkin puhelimella.

Kävelin kouluun ja näin pihalla ystäviäni. Menin heidän luokseen ja tervehdin heitä hymyillen.
"Sieltä se meidän päivänsäde saapuu!" Parhaista parhain ystäväni Lanai eli Lan hehkutti kiirehtiessään minua vastaan. Muut naurahti ja tervehtivät minua. Pian näin Jonathanin saapuneen kouluun Thomasin kanssa. Menin heidän luokseen.
"Hei Cecilia!" Thomas tervehti minua hymyillen.
"Hei!" Hymyilin Thomasille ja sitten Jonathanille. Näin Jonathanin katseesta että hän haluaisi sanoa jotain mutta jostain syystä hän vaikeni. Asia ei jäänyt minua sen enempää vaivaamaan vaan aloin keskustelemaan poikien kanssa koulusta.. Mitä?...Koulusta? Sitä minäkin mutta en halunnut ylläpitää sitä kiusallusta hiljaisuutta.
"Hei Cecilia, me tossa mietittiin jos sä haluaisit tulla tänään Jonathanin luokse katsomaan elokuvia?" Thomas vaihtoi puheenaihetta ja siirsi vaaleanruskeat hiuksensa "Oikeaan asentoon" Hänellä oli tapana vaihtaa puheenaihetta aika usein, mutta kaikki ovat jo tottuneet siihen sillä jos hän ei tekisi sitä, hän ei olisi Thomas.
"Okei, miksipä ei" hymyilin Jonathanille.
"Eihän mulla mitään muuta tekemistä tänään muutenkaan ois" lisäsin.
"Loistavaa! Siitä tulee paras elokuva maraton ikinä!" Thomas intoili ja minä ja Jonathan naurahdimme. Koulun kellot soivat ja lähdimme kävelemään sisälle.
"Mikä tunti teillä on?" Jonathan kysyi kun pysähdyimme koulun aulaan.
"Kemiaa" vastasimme kuorossa Thomasin kanssa ja naurahdimme.
"Okei, nähdään välitunnilla" Jonathan vilkutti meille hymyillen ja kääntyi kävelemään rappusia ylös. Vilkutimme hänelle Thomasin kanssa ja lähdimme luokkaan.
"No? Oletko miettinyt ehdotustani?" Thomas katsoi minuun kysyvästi.
"Olen.. Vähän" sanoin ja vilkaisin Thomasia. Hän hymyili tyytyväisenä ja jatkoi matkaansa. Astuimme sisälle luokkaan ja istuimme paikoillemme.
"Noh? Mitä aiot tehdä? Annatko hänelle mahdollisuuden?" Thomas nojasi kyynärpäällään pulpettia vasten ja katsoi minua.
"En tiedä vielä.." Sanoin ja samalla opettaja tuli luokkaan. Tunti alkoi.

Kaksoistunti oli vihdoin ohi. Olin niin onnellinen kun pääsin ulos, sillä luokassa oli jo todella tunkkaista. Sujautin kirjani reppuun ja lähdin ulos. Thomas kiirehti perääni.
"Tiedätkö nyt?" Thomas kyseli melkein juosten perässäni.
"En tiedä" sanoin ja kävelin nopeampaa. Thomas tarttui minua käsivarresta pysäyttääkseen minut. Pysähdyimme ja katsoimme toisiamme vakavina. Thomasin kasvoille ilmestyi hymy joka kasvoin nauruksi joka pakotti myös minut nauramaan.
"Selvä.. Annan hänelle mahdollisuuden.." Sanoin hymyillen.
"Lupaatko?" Thomas sanoi nostaen pikkurillinsä ylös.
"Lupaan" sanoin ja nostin pikkurillini ylös. Yhdistimme pikkurillimme lupauksen merkiksi ja naurahdimme.
"Noniin, menkääpäs ulos sitten" kaikui vanhan miesopettajan ääni pitkin käytäviä. Juoksimme ulos nauraen.

Kouluni loppu, vihdoinkin! Odotimme Jonathania hetken ja lähdimme sitten. Sää oli meille suotuisa. Aurinko paistoi lämpimästi ja pieni tuulenvire piti olon sopivan viileänä. Neljänä edellisenä päivänä sää oli tuulinen ja sateinen joten tämä sää oli todellakin tervetullut. Pian ajatukseni keskeytyi. Thomasin puhelin soi.
"No moro" hän vastasi. Tuijotin Thomasta ja Jonathania vuorotellen.
"Sori, mä unohdin et olin jo luvannut olla Kaleyn kanssa.." Thomas sanoi puhelun jälkeen laittaen puhelimen taskuunsa. Kaley on Thomasin tyttöystävä. Kaley on juuri se kaikkien suosima kaunis ja hoikka tyttö jonka perässä tytöt ja pojat juoksivat.
"Se on ihan okei" hymyilin Thomasille joka hymyili minulle takaisin. Minä ja Jonathan jatkoimme matkaa.

Olimme katsoneet kaksi elokuvaa ja päätin lähteä kotiin. Jonathan tuli saattamaan minua kotiin. Se oli oikeastaan aika herttaista.
"Pussatkaa, pussatkaa"
"Kiitti Thomas" ajattelin ja laitoin puhelimeni taskuuni. Olimme hiljaa lähes koko matkan. Jonathan tuijotti jalkojaan ja minä en tiennyt mitä sanoa joten päätin olla hiljaa.
"Hei.. Mulla oli tosi kivaa sun kanssa tänään" sain vihdoin sanottua. Jonathan hymyili ja katsoi takaisin maahan.

Saavuimme vihdoin kotipihaani.
"Kiitos kun tulit saattamaan" sanoin hymyillen.
"Kiitos itsellesi" Jonathan sanoi ja katsoi minuun hymyillen. Minä punastuin kun muistin Thomasin viestin. Annoin Jonathanille pienen pusun poskelle.
"Hyvää yötä" hymyilin ja lähdin sisälle.
"Öitä" kuulin hiljaisen vastauksen ennen kun suljin oven.