Viimeisen viikon aikana kaikki klaanin kissat olivat pysytelleet hieman etäällä Kimmelkuusta ja Leijonaturkista. Kaikki muut paitsi Mesipilkku sekä Lasikatse jonka tämä oli pakottanut sopeutumaan tilanteeseen.
Kimmelkuu söi vastahakoisesti rastasta ja sylki höyheniä pois. "Mitä jos Roihulempi on oikeassa."
"Mitä tarkoitat?" Mesipilkku kysyi.
"Entä jos olemme kielletyssä suhteessa... minä ja Leijonaturkki"
"Älä edes puhu tuollaisia! Tähtiklaani haluaa meidän olevan onnellisia." Mesipilkku uskotteli ja haukkasi palan hiirestään.
"Eihän tähtiklaani suvaitse rakkautta eri klaanista." Kimmelkuu huomautti.
"Niin mutta se on laadittu jo aikojen alussa sääntöihin" Mesipilkku intti ja pitäytyi mielipiteessään.
"Jos me... olisimme syy Tähtiklaanin vihaan." Leijonaturkki aloitti hennosti. "Niin luopuisitko minusta noin vain?"
Kimmelkuu katsoi Leijonaturkkiin hämillään ja painautui tämän kylkeen. "En koskaan. Joutuisin mieluummin vaikka Pimeyden metsään kuin luopuisin sinusta!" Kimmelkuu vakuutti ja nuolaisi Leijonaturkin korvan takusia.
Leijonaturkki päästi pienen kehräyksen ja haukkasi sitten palan laihasta hiirestään.
Hän sylkäisi kuitenkin palan nopeasti suustaan ja työnsi tassullaan hiiren kauemmaksi.
"Mitä nyt?" Kimmelkuu kysyi ja katsoi pelästynyttä Leijonaturkkia.
"Hiiri. Se on pilaantunut" Sanat sanoessaan kaikki leirissä rauhallisesti syöneet kissat käänsivät katseensa nelikkoon.
Mustepiikki ei hätkähtänyt sillä tämä oli tuijottanut heitä kokoajan kuin odottaen jotain pahaa tapahtuvan.
Hänen suulleen levisi pieni omahyväinen virne kun Kimmelkuu silitti hännällään Leijonaturkin pörhistyneitä niskakarvoja.
Kimmelkuu mulkaisi tätä ja näki kuinka Mustepiikki katosi tarpeidenteko paikalle. Kimmelkuu nousi pikaisesti jaloilleen.
"Minun täytyy mennä!" Hän sanoi nopeasti ja juoksi Mustepiiken perään. Häntä ei näkynyt tarpeidenteko paikalla joten Kimmelkuu ryntäsi aidan harvimmasta kohdasta ja nuuhki ilmaa tavoittaakseen Mustepiiken tuoksun. Hän seurasi sitä Varjoklaanin rajalle ja empi hetken.
Mitä Mustepiikki tekee Varjoklaanin reviirillä? Kimmelkuu pohti mutta ryntäsi sitten Mustepiiken perään.
Hän saattoi kuulla Mustepiiken hitaat varovaiset askeleet edessään ja pysyi siis pois tämän näkökentältä.
Aluksi Kimmelkuu ei haistanut ketään muuta paitsi Mustepiiken, mutta kuuli pian edestään askelia. Monia askelia.
Kuului kollin ääni.
"Miten hoitelemme hänet."
"Olenhan jo sanonut jättäkää se minun huolekseni" Mustepiikki vastasi.
"Miten me muka hyödymme tästä?" Kuului toisen ääni.
Mustepiikki naurahti "En käräytä teitä Ruostesiiven kuolemasta."
Tumman ruskea kolli astui uhmakkaasti askeleen eteenpäin ja puri hammasta.
Mustepiikki pysyi rauhallisena mutta piti kyntensä esillä.
"Päivää Kimmelkuu. Tiesin että liittyisit juhliin" Mustepiikki virnisti ja tuijotti Kimmelkuuta silmiin.
