Kimmelkuu eteni huoleti rauhalliseen tahtiin Hiilen kanssa Myrskyklaanin rajalle.
"Oletko varma että haluat tulla mukaani? Selviän varmasti yksinkin." Hän varmisti.
"En minä sinua yksin jätä!" Hiili ilmoitti päättäväisesti ja asetti tassunsa Myrskyklaanin rajalle.
Silloin kuului kauhea rääkäisy.
Kimmelkuu katsoi järkyttyneenä Hiileen ja he molemmat ryntäsivät metsään. Kimmelkuu viiletti metsässä vikkelästi sillä se oli hänelle tuttu jo ennestään. Hän silti jäi välillä odottamaan Hiiltä jottei tämä jäisi yksin. He saapuivat Myrskyklaanin sisäänkäynnille.
"Ymmärrän kyllä jos et halua tulla mukaani" Kimmelkuu sanoi ja katsoi Hiiltä joka tuijotti tiiviisti Myrskyklaanin hiirenkorvalla olevaa seinämää.
"Mennään." Hän sanoi ja nyökkäsi.
Kimmelkuu ryntäsi leiriin jossa taistelu oli jo käynnissä. Heti päästyään aukiolle hän tömähti maahan ja tunsi kynnet lavassaan. Musta turkkinen jykevä kissa oli hänen kimpussa. Kimmelkuu rimpuili otteessa hetken kunnes tunnisti tumman turkin kuuluvan Mustepiikelle.
"Mitä luulet tekeväsi!" Hän rääkäisi ja huitaisi kollia kuonoon.
"Et kuulu enää Myrskyklaaniin. Olet vihollinen!" Mustepiikki karjui raivokkaasti silmät leimuten.
"Tulin auttamaan!" Kimmelkuu sähisi ja lennättäytyi irti soturin otteesta. He kiersivät toisiaan tiiviisti ja valppaina.
Mustepiikki hyppäsi hyökätäkseen Kimmelkuun selkään, mutta naaras siirtyi vikkelästi ennen iskua ja hyökkäsi Mustepiiken kylkeen sopivan ajan tullessa. He kierivät yhtenä veren ja karvojen sekasotkuna aukiolla kunnes Mustepiikki päästi irti karjuen. Vahvan kollin selässä roikkui Hiili raivokkaasti sähisten.
Kimmelkuu huohitti paikoillaan hetken kunnes kilpikonnakuvioinen naaras kävi tämän kimppuun.
Taistelun riehuessa aukiolla hän koitti etsiä Leijonaturkkia katseellaan, mutta kissoja oli liian monta. Varjoklaanin kissat alkoivat virrata ulos leiristä yksitellen kunnes kilpikonnakuvioinen naaras juoksi pois viimeisten joukossa.
Roihulempi juoksi yrttitukko suussaan soturista toiselle. Tämän oppilas Kanervatassu juoksi pentutarhalle tarkastamaan kuningattarien tilan sekä pienten pentujen.
Parantajaoppilaan silmät välähtivät tulkitsemattomasti niiden nähdessä Kimmelkuun ja oppilas käänsi katsensa nopeasti pois. Kimmelkuu nuolaisi parikertaa tassuaan johon oli tullut verta tihkuva pinta haava ja juoksi sitten etsimään Leijonaturkkia.
