Kimmelkuu hortoili Myrskyklaanin reviirillä pää nuokkuen. Hän näki vielä lehtensä tiputtaneen aidan ja kuinka Leppäviiksi tuijotti häntä ilmeittä.
Kinmelkuu jatkoi matkaa. Hän ei aikonut jäädä Myrskyklaanin reviirille piilottelemaan. Hän menisi kaksijalkalaan etsimään suojaa vanhasta ladosta.
Valittuaan määränpäänsä Kimmelkuu siirtyi Jokiklaanin reviirille. Hän pysytteli visusti piilossa Jokiklaanilaisilta ja piti korvansa ja silmänsä valppaina.
Takaa kuului partion askelia ja Kimmelkuu juoksi nopeasti karkuun.
Hän pinkoi jokiklaanin rajalla niskakarvat pystyssä ja törmäsi huomaamatta yhteen soturiin.
Kimmelkuu sähähti ja perääntyi askeleen.
"Minne matka?" Jokiklaanilainen kysyi.
"Kuuluuko se sinulle?" Kimmelkuu ärähti.
"Jos haluat päästä pois niin kyllä"
Valko musta kolli jatkoi.
Kimmelkuu tuhahti ja mulkaisi jokiklaanilaista.
"Lähden hylätylle ladolle" Hän murahti hampaiden välistä.
"Ladolle? Miksi?" Kolli jatkoi kyselyä.
"Sait haluamasi eikä se kuulu sinulle!"
Kolli katsoi Kimmelkuuta huvittuneena. "Ehkei mutta haluan tietää."
"Minut karkotettiin klaanista, koska olen Tähtiklaanin hylkäämä kissa" Kimmelkuu vastasi hieman liioitellusti.
Kollin silmät suurenivat.
"No voit asua kanssani" Kolli jatkoi.
"Sinun? Hauskaa, olet jokiklaanilainen" Kimmelkuu naurahti.
Kolli kallisti päätään ja nosti kulmaansa.
"Jokiklaanilainen? En totta vie ole"
Kimmelkuu kurtisti kulmiaan.
"Mistä sitten olet?"
"Ladosta." Kolli naurahti "Nimeni on Hiili" hän esittäytyi.
"Minä olen Kimmelkuu" Kimmelkuu esittäytyi vuorostaan hieman vieroksuen kollia. Hiili nyökkäsi ja kääntyi. Hän heilautti häntäänsä merkiksi Kimmelkuulle seurata.
***
Kimmelkuu tutki paikkoja. Lato oli hämärä, mutta sinne loisti pieneistä raoista vähän valoa.
Hänen nenäänsä tunkeutui mehevä hiiren tuoksu. Hän kuuli korvissaan kuinka monet hiiret kipittivät seinien välissä mutustaen vähäisiä siemeniä.
Hiili kävi kerälle heinä kasalle ja Kimmelkuu jäi kyttäämään seinässä olevaa rakoa jossa haisi hiiri hyvin voimakkaasti. Hän oditti kärsivällisesti ja saikin pian kynsiinsä pulskan hiiren joka oli luikahtanut kolosta pahaa-aavistamattomana.
Hän söi sen ahmien ja nuolaisi lopuksi suupieliään. Sitten hän katsoi nolona Hiileen joka katsoi tämän aterointia.
"Olisitko halunnut palan?" Kimmelkuu kysyi nolona ja katsoi luita jotka olivat jääneet vain jäljelle.
Hiili pudisti päätään.
"Söin aiemmin."
"Mitä sinä teit siellä Jokiklaanin reviirillä?" Kimmelkuu kysyi ja siirtyi Hiilen viereen heinille.
"Tutkailin metsää." Hiili vastasi huolettomasti.
"Tutkit metsää?" Kimmelkuu naurahti. "He olisivat repineet sinut riekaleiksi jos olisivat löytäneet reviiriltään." Hän varoitti.
Hiilen silmät suurenivat tajutessaan kuinka huolettomasti oli kuljeskellut metsässä tajuamatta kuinka vaarallista se tosiasiassa oli.
"Ehkä seuraavalla kerralla muistat" Kimmelkuu hymyili ja tasoitti hännällään Hiilen nouseneita karvoja.
