Huomentähti nuoli haavojaan pesänsä edustalla kun hänen silmiinsä pisti hopea turkki muiden joukossa. Se hohti muita kirkkaammin ja oli suittu. Vaikka veri peittikin suuren osan naaraan kehosta se ei vienyt ylpeää kulkua tämän edetessä leirissä. Kimmelkuu? Huomentähti ihmetteli tunnistaessaan naaraan. Tämä oli suuntaamassa Leijonaturkin luo joka makasi leirin toisella laidalla.
Päällikkö epäröi hetken mutta päätti sitten antaa asian olla.
"Huomentähti." Kanervatassu sanoi hiljaisella äänellään.
"Mitä?" Huomentähti vastasi yksinkertaisesti.
"Kimmelkuu on täällä" oppilas jatkoi.
"Tiedän. Antakaa hänen jäädä joksikin aikaa." Huomentähti teki pikaisen päätöksen ja mietti hetken juuri näkemäänsä näkyä.
"Päällikkö!" Roihulempi keskeytti tämän ajatukset tiukalla huudollaan Kanervatassun lähdettyä.
"Annatko sinä Kimmelkuun jäädä!" Tämä ärisi hillitysti.
"Annan. Ainakin hetkeksi." Huomentähti vastasi tyynesti ja katsoi parantajaa.
"Hänen takiaan klaanimme oli tuhon oma." Parantaja jatkoi.
"Vaan antoiko Tähtiklaani sinulle näkyä kun häädin Kimmelkuun?"
Parantaja liikutteli tassujaan hieman ärtyneenä.
"Aivan niin. Voimme siis oikein hyvin odottaa merkkiä tähtiklaanilta. Sitä paitsi. Minulla olikin sinulle asiaa."
Huomentähti sanoi.
Parantaja tuhahti vastaukseksi ja istuutui.
"Huomatessani tänään Kimmelkuun hyökkäyksen jälkeen. Tämän turkki hohti kuin hopeahännän tähdet olisivat heijastuneet naaraan turkista." Huomentähti kertoi hiljaa.
Roihulempi pohti hetken kunnes vastasi. "Ei se varmasti mitään merkitse. Mielestäni sinun kannattaisi häätää Kimmelkuu takaisin metsään. Tästä koituu harmia muista minun sanoneen" Parantaja esitti vastauksensa hyvin uskovaisena olevansa oikeassa ja lähti.
