Kaikki jähmettyivät ja käänsivät katseensa äänen suuntaan.
Variskynsi lyyhistyi maahan veri roiskuen tämän kurkusta. Hän haukkoi henkeään epätasaiseen tahtiin, kunnes tämän kylki ei enää kohoillut. Mustepiikki katsoi entisen varapäällikön velttoa ruumista tyytyväisenä.
"Teit väärän valinnan." Tämä sanoi omahyväinen sävy äänessään. Huomentähden turkki oli pörhössä kun tämä hyppäsi alas puhujan kiveltä ja juoksi Mustepiiken kimppuun. Muutama soturi ryntäsi päällikön perässä, mutta Mustepiikki oli nopeampi. Tämä juoksi myrskyklaanin leirin uloskäynnille ja jäi siihen ilkikurinen virne naamallaan.
"Onnea asemastasi. " Tämä nauroi häijysti ennenkuin juoksi metsään.
"Perään!" Huomentähti karjaisi silmät vihaisina viiruina ja seisoi Variskynnen ruumiin vierellä. Kimmelkuu hyppäsi alas ja juoksi nopeasti metsään. Hän saavutti Mustepiiken hajun selvästi sillä siihen sekoittui veren kitkerä lemu. Kimmelkuu kiiti puiden halki ja näki mustan turkin aluskasvillisuuden seasta ja hyökkäsi sen kimppuun. Sen sijaan että Kimmelkuu olisi saanut kiinni Mustepiiken lavoista, kolli ryntäsi nopeasti eteenpäin ja viiletti Varjoklaanin reviirille. Kimmelkuu juoksi niin pitkälle kuin pääsi ja jäi sitten rajalle sähisemään.
"Senkin saasta!!" Kimmelkuu huusi niskakarvat pörhössä.
Vastausta ei tietenkään kuulunut joten Kimmelkuu palasi takaisin leiriin. Huomentähti oli käynyt makuulle nyyhkyttämään Variskynnen kylmän ruumiin vierelle ja vilkaisi vain Kimmelkuuta silmät surusta sokeina.
[Oon todella pahoillani että kesti niin pitkään kirjoittaa tämä lyhyt osa. Toivottavasti nyt kuitenkin tykkäätte ja jaksatte silti lukea tätä tarinaa :3]
~Virnu
