Kimmelkuu heräsi kovalta puu lattialta.
Hän kurotti päätään eteenpäin tottuen osumaan Leijonaturkin lämpimään turkkiin. Sen sijaan hän herätti Hiilen.
"Olen pahoillani" Kimmelkuu sanoi nolona ja painoi päänsä tassuilleen.
"Ei se mitään." Hiili vastasi hieman unisena ja nousi venytellen.
Hän siirtyi pihalle ja Kimmelkuu seurasi. He saalistivat muutaman hiiren ja palasivat sisälle syömään.
Kimmelkuun rintaa poltti palava ikävä. Ikävä joka ei kaikonnut vain kääntämällä katseen.
Hiili selvästi huomasi sen sillä tämä siirtyi Kimmelkuun viereen.
"Entä jos heillä on jokin hätänä." Kimmelkuu sanoi ja katsoi huolestuneena Hiileen.
"Sitten me menemme tarkistamaan ettei ole." Hiili vastasi tyynellä äänellä.
"Eihän sinulla ole mitään koulutusta!"
"Ehkei mutten minä tyhmä ole."Hiili sanoi itsevarmasti.
***
(Leijonaturkki)
Leijonaturkki oli rajapartiossa Leppäviiksen ja Lasikatseen kanssa.
He saapuivat Varjoklaanin rajalle kunnes haistoivat liiankin voimakkaasti sen hajun. He kuulivat rasahduksia ja askelia. Leijonaturkki näytti muille merkin pysyä matalana ja edetä varovaisesti ääntä kohti.
He etenivät hiljaa ja huomasivatkin pian metsän keskellä kissoja. Monia solakoita kehoja ja kiillottomia turkkeja. Ja kaikkia johti Hunajatähti.
Ryhmä kissoja oli liian suuri saattueeksi. Se oli tarkoitettu sotaan. Sotaan joka voitettaisiin.
Soturit vaihtoivat huolestuneita katseita ja ryntäsivät sitten nopeasti leiriin. Leijonaturkki viiletti puiden lomasta ja sujahti leirinsisäänkäynnistä.
"HYÖKKÄYS!" Hän karjaisi ja kuuli peräänsä tulevat soturit.
Lasikatse ja Leppäviiksi karjaisivat leirin ulkopuolella ja leiriin alkoi virrata sotureita.
