Kimmelkuu jännittyi ja vilautti kyntensä esille. Hän yleensä kohtasi uhkansa, mutta nyt hänen täytyi paeta.
Kimmelkuu kääntyi nopeasti ja juoksi kohti Myrskyklaanin leiriä.
Hän kuuli kuinka monta kissaa tömistivät hänen takana. Kimmelkuu kiristi tahtiaan, mutta liukkaalla lumella oli vaikea juosta. Hän kuuli askeleet jotka saavuttivat häntä.
Kimmelkuu juoksi Myrskyklaanin ja Varjoklaanin rajan yli ja kuuli kollien keskustelun takanaan.
"Mitä nyt?"
"Älä huoli. Minä hoidan hänet."
Kimmelkuun turkkia pisteli kun hän melkein kuuli Mustepiiken hengityksen niskassaan.
"Miksi teet tämän?" Kimmelkuu kysyi hengästyneenä.
"Ai miksi?" Mustepiikki sanoi raskaasti hengittäen. "Koska särjit sydämeni!"
Kimmelkuu hymyili nähdessään Myrskyklaanin lehtiseinämän. Hän sujahti siitä läpi ja juoksi nopeasti päällikön pesään.
"Huomentähti! Huomentähti!" Kimmelkuu huusi ja näki kuinka Huomentähti nosti päänsä laiskasti sammalpediltään.
"Mitä nyt?" Hän sanoi hieman ärtyneenä.
"Mustepiikki. Mustepiikki on tähtiklaanin vihaama kissa!" Kimmelkuu huohotti.
Huomentähti katsoi tätä myötätuntoisena. "Tiedän ettet halua eroon Leijonaturkista, mutta eikö se ole aika selvää. Ei edes esi-isiemme aikana ole ollut ketään tällaistä. Sinun kaltaista."
Kimmelkuun silmät rävähtivät auki.
"Mitä? Ei! Minä näin Mustepiiken Varjoklaanin sotureiden seurassa. He ovat syypäitä Ruostesiiven kuolemaan! He murhasivat hänet!" Kimmelkuu huusi panikoiden. Huomentähti silitti Kimmelkuun selkää hännällään. "Rauhoitu. Minusta olisi parasta jos nyt pysyisit erossa Leijonaturkista." Hän ehdotti tyynesti.
Kimmelkuu kääntyi Huomentähden suuntaan ja peruutti tämän otteesta.
"Mitä?!" Hän sanoi raivoissaan.
Huomentähti tuli askeleen lähemmäs. Silloin Kimmekuuta ei piitannut yhtään Huomentähden asema päällikkönä. Hän tunsi itsensä uhatuksi. "Älä tule lähelleni!"
"Kimmelkuu rauhoitu."
Huomentähti rauhoitteli ja lähestyi.
Kimmelkuu jännitti lihaksensa, paljasti kyntensä ja sähisi. "Sanoin älä tule lähelleni." Hän toisti kyynel vierien poskelta maahan.
"Haluan vain parasta klaanilleni."
Huomentähti sanoi ja nyökkäsi oven suuntaan josta Kimmelkuun päälle hyökkäsi Leppäviiksi. Leppäviiksen kynnet olivat piilossa.
"Päästä minut pois!" Kimmelkuu sähisi vaikka tajusi jo hävinneensä.
Hän katsoi Huomentähteä pettyneenä.
"Ja kun minä luulin ettet vajoaisi huhuihin" Hän sopersi murtuneella äänellä.
Kimmelkuu vietiin ulos Leppäviiksen saattamana. Mustepiikki katsoi vierestä ilahtuneena kun naaras käveli tämän ohi.
"KIMMELKUU! Mitä tämä on?" Leijonaturkki kysyi. Kimmelkuu ei vastannut. Hän ei pystynyt vastaamaan virtaavien kyynelten läpi.
"Mi-minut viedään pois." Hän viimein vastasi änkyttäen.
"Minne?"
Kimmelkuu katsoi Huomentähteen. "Niin minne?"
Huomentähti katsoi tassuihinsa.
"Metsään" Hän vastasi synkästi.
Kimmelkuun silmät levisivät suuriksi ja hän lähti juoksemaan Leijonaturkin luo, mutta Leppäviiksi painoi tämän maahan.
"METSÄÄN?! Miksi!" Kimmelkuu karjui ja antoi kyynelten virrata.
"En ole tehnyt mitään väärin!" Hän sopersi.
"Tähtiklaanin mielestä on toisin." Huomentähti sanoi hieman tärisevällä äänellä.
"Voin muuttua!" Kimmelkuu huusi vaikka tiesi ettei se ollut totta.
"Miten saatat tehdä noin!" Leijonaturkki karjui leirin toisella puolella. Häntä piteli Pajukilpi tiukasti maassa.
"Leijonaturkki minä rakastan sinua!" Kimmelkuu huusi vielä surun sumentamin silmin ennen kuin hänet pakotettiin ulos leiristä.
