Secrets?//5sos (hitaat päivitykset)

Luulin sua fiksummaks//Eden

-Näin sinut, älä kerro Melanielle. 

Viesti oli lähetetty joltakulta jota en tuntenut: JamesHarold. Kuulostaa tutulta Daam se on se James joka flirttaili tänää.

En ymmärtänyt häntä hän oli jotenkin...outo?

En halunnut uhrata hänen enää ajatuksiani joten päätin unohtaa hänet ja mennä nukkumaan. Eden luuletko todella että voit unohtaa hänet? kyllä. Olet väärässä. kuulin päässäni. joo tiesin että olin väärässä, en voisi unohtaa tätä olin liian... takerteleva?

Päätin siirtää ajatukseni muualle menemällä nukkumaan tiesin että siitä tulisi suurin virheeni mutta en välittänyt tiesin että huomenna olisi pitkä päivä ja päätin vielä herätä ajoissa.

***

Kuulin voimakasta ääntä korvani vieressäni joka ei meinannut loppua. Päätin avata silmäni ja kohdata tuon jatkuvan pirinä.
Suljin herätykseni puhelimestani joka näytti herättäneen minut aamu kuudelta.

Kaivoin kaapistani harmaat juoksutrikooni ja mustan urheilupaidan. nostin pitkät hiukseni korkealle ponnarille ja kipitin portaat alas, keittiöstä nappasin mukaani omenan ja kuulokkeet ja hyppelehdin eteiseen josta nappasin perus musta valkoiset niken lenkkarit jotka tökkäsin jalkaani ja kohtasin kauniin Australian aamu auringon.

Lähdin hölkkäämään pitkin suuren asutus alueen teitä. Poikesin nopeasti tutulle lenkkipolulle jolla juoksin lähes joka toinen aamu. Lenkki oli noin 6km ja se taittui minulta nopeasti kuunnellen uusia spotify julkaisuja.

***

Saavuin kotiin joskus seitsämän maissa jolloin isäni oli jo keittiössä.

  Perus jutut isästä: 45-vuotias Sydneyn poliisi päälikkö, usein poissa ja nimi muuten oli Peter Mores, omistaa kaksi tytärtä ja pojan ja tietysti onnellisesti avioliitossa, mediassa poliisi uutisissa ja twitterissä, harrastaa penkkiurheilua ja sulkapalloa ja tennistä.

"Hei isä." sanoin saapuessani keittiöön missä isä joi kahvia ja luki lehteä.

"Huomenta, sähään oot aikasin heränny." tuo sanoi vähän yllätyneenä

"Tiedäthän minut." sanoin lievästi hymyillen.

"Luulin että Lily herää aikaisin ja käy juoksemassa." isä sanoi mietteliäs ilme kasvoillaan.

"Sanoikose niin?" kysyin

"Ei mutta oletin koska nukut aina viikolloppuisin pitkään ja olet silloin kiukkuinen kun tulee herättämään." hän sanoi. Kyllä näin ehkä oli tapahtunut mutta siitä on jo vuosi ja päälle kun minulle tapahtui eräs asia mitä pelkään elämässä eniten, mutta se on toinen tarina.

"Kuinka monesti olet ollut aamuisin kotona tai herättämässä aamuisin kerran vuodessa, hyvä että kerkeät jouluksi kotiin tai muina pyhinä tai entä synttärit muistit viimeksi kun olin viisi ja olen jo 16 kohta 17." puuskahdin, kyllä olin pidättänyt tätä sisälläni jo monet vuodet mutta nyt sen oli aika tulla ulos.

"Mitä te täällä mesoatte?" kuului äidin ääni keittiön ovelle ja sai vain minulta kylmän katseen. Lähdin äkkiä ulos keittiöstä ja juoksin portaat ylös huoneeseeni.                                                                 Tein päätöksen jonka olen halunnut tehdä jo kauvan, aloitan tarinan mitä olen halunnut tehdä kauvan, aloitan anonyymin blogin tutuille ja tuntemattomille enkä paljasta itseäni.

Nostin läppärini syliin ja aloin kirjoittaa.

Hei rakkaat lukiat joita ei ole vielä paljon mutta aloitan silti. En halua paljastaa itseäni postauksissani mutta kerron kyllä teille suurimmat salaisuuteni ja muuta.