Herään yksin leveässä sängyssä joka ei todellakaan ole omani. Huomaan sängyn toisella laidalla olevalla yöpöydällä lapun joka oli siististi taitettu palanen johon oltiin kirjoitettu tutulla käsialalla nimeni. Eden. Avasin kirjeen taitoksen josta paljastui pian tuttua käsialaa.
Kiitos eilisestä ja yöstä.
Nuku rauhassa tulen myöhemmin
Pojilla jokin hätä.
Xo LukeKatsoin kirjettä ensin hölmistyneenä sitten luin sen uudelleen ja uudelleen kunnes tajusin mitä eilen ja yöllä oli tapahtunut ja että Luke oli lähtenyt jonnekkin, mutta jos olimme Lukella minne hän olisi voinut mennä.
Nousin hetken mielijohteesta ylös sängystä ja etsin alusvaatteet päälleni ja tutkin Luken vaatekkaappia josta löysin lämpimän oloisen punaisen hupparin ja kapeat harmaat kollarit. Läpsyttelin paljain jaloin keittiöön ja keitin kupillisen kahvia ja istuin saarekkeen luo kahvikupin ja jonkun tietokoneen kanssa. Avasin koneen ja menin kansioon joka oli täynnä eri kuvia. Se ei ollut kenenkään tämän talon asukkaan kone vaan entisen ystäväni Allanin. Tässä todistin ystäväni pakkomielteisyyttä kahvikupin kanssa. Miten olikaan sen elämän laita?
Siivosin keittiötä ja menin ylös vaihtamaan vaateeni ja meikkasin itseni siihen kuntoon että voisin tänään astua ulos tästä talostakin.
Kuulin ovikellon soivan. Kuka tähän aikaan on liikkeellä? Okei varmaan kaikki
Kävelin ovelle ja avasin oven rennosti ovisilmästä kuikkimatta. Oven takana seisoi Melanie. Tiedättekö sen tunteen kun joku olisi lyönyt sinua puulla päähän, nyt tiesin sen itsekkin.
"Hei Eden missä Luke on?" Melanie esitti tekopirteää, ja yritti vilkuilla oven välistä huomaamattomasti.
"Öö hei Melanie mitä sä täällä? Ja söitkö aamulla jotain super muroja kun oot noin virkeä." Kysyin naurahtaen.
"Voi että sä oot hauska Eden ja mä olen täällä koska mä etsin Lukea ja en syönyt mitään super muroja vaan hedelmiä ja marjoja jogortissa ja expresson kermalla. kiitos kysymästä." Melanie selitti täsmällisesti joka yksityiskohdan.
"Luke ei oo nyt täällä joten mitä asiaa sulla on sille niin voin sanoo." Kysyin
"Anna Lukelle tää kirje, äläkä itse lue sitä se on henkilökohtainen." Sanoi Mel niin kuin pikkulapselle Mel??? Whats wrong with me?
"Okei äiti." Sanoin silmät loistaen kuin pikkulapsella, joka oli syönyt kasan karkkia ja oli täynnä energiaa.
"Joo mut meen nyt tästä." Sanoi Melanie ja lähti. Läsäytin oven kiinni ja avasin kirjeen. Vaikka se olisi kuinka henkilökohtainen mehän jaoimme kaiken.
Kirjeessä luki näin: Hei Luke. Teit oikean valinnan Edenin suhteen. Hän on se oikea sinulle. Tiedän olleen ilkeä kaikille ja antanut Jamesin ahdistella Edeniä ja pyydän sitä anteeksi. Eniten tässä ahdistaa se kun joudun itse menettämään sinut, koska pidin sinusta oikeasti. -Melanie
En tiedä ymmärsinkö kirjeen sisällön oikein tai oliko oikein edes lukea sitä. Halusin olla Lukelle se oikea mutta en tiedä mikseise onnistunut tai tuntunut oikealta.
***
-Hei London voidaanko nähdä? Kysyin parhaalta ystävältäni.
VOUS LISEZ
Secrets?//5sos (hitaat päivitykset)
FanfictionEden on 17-vuotias tyttö Sydneysta, vaihtaa koulua vain yhden esiintymisen takia, avaa blogin ilmaistakseen itseään ja saa sitä kautta tutustua vanhoihin tuttuihin jota kautta rakkauskin saattaa löytyä. Teksti on mieleni tuotetta joten ÄLÄ KOPIOI Jo...