Is this love

1

Täällä taas! Kirjotin tämmöstä tarinaa ja aattelin et voisin jakaa sen teille. Keskityn tähän kirjaan ja mahdollisiin jatko osiin. Toivottavasti tykkäätte ja kommentoikaa koska jos tää on teijän mielest iha surkee nii emmä sit jaksa jatkaa. Oon kirjottanu tätä jonkun verran valmiiks jote vähintää joka viikko tulee uutta lukuu jos vaa haluutte. Nää pari ekaa lukuu on tosi tylsii ja lyhyitä. Varsinkin tää eka luku on niiku prologi. Jos ootte niit ihmisii jotka haluu kuunnella musiikkii lukiessaa nii ite soitin tätä kirjottaes one directionin Infinity. Tää on suurimmaks osaks Joyn näkökulmasta. Eli jos siin ei lue mitää se on Joyn näkökulma. Jossain kohissa on vähän myös Franssin näkökulmasta. Mut toivottavasti tykkäätte.

Tänään se tapahtuisi. Vuoden tauon jälkeen. Näkisin viimein Franssin.

Silloin kun Frans lähti hän sanoi palaavansa pian. Frans karkasi. Hänen isänsä halusi hänestä lääketieteiden maisterin mutta Frans itse halusi laulajaksi. Franssin lähdettyä musta tuli se yksinäinen. Kukaan ei puhunut ees mulle, tai no mä en puhunu niille. Mä oon vaan odottanu mut nyt mun ei enää tarvii.

Perjantaina yhdentoista jälkeen kävelin tavalliseen tapaani kohti kemian luokkaa. Seurasin katseellani urheilijoita esittelemässä hauiksiaan tytöille, jotka räpsyttivät metrin pituisia ripsiään. Nörtit kulkevat kamalalla kiireellä viisi sataa kirjaa repussaan. Muutama kaveri porukka siellä täällä seisoskeli naureskellen iloisesti. Sitten on vielä ne jotka kävelevät vain nopeasti ja yrittävät olla tulematta huomatuiksi.

Nyt mä kuuluin niihin. Mun elämä oli ollut yhtä unelmaa mut nyt se oli kaikkee muuta. Mä olin luvannu oottaa Franssii. Ja niin mä myös tein. Frans oli aina ollu mulle kuin isoveli. Isoveli joka suojeli mua. Mä tiiän mä ite mokasin kaiken.

Franssin lähdettyä lopetin puhumisen en ees jutellu Emilylle, mun parhaalle kaverille. Nyt Emily on näköjään jo unohtanu mut, sil on uudet kaverit, paremmat. Vai mitä, odotushan palkitaan aina. Tai niin mulle käy. Saan parhaan ystäväni takaisin. Tai nykyään Frans on jo enemmän kun ystävä. Niin mä ainakin toivon.