Lopun lauantai illan kävelemme puistossa ja sulkeudumme kämpillemme katsomaan leffaa. Kävelemme johonkin leffa vuokraamoon, mistä ostamme kilon irtsareita ja vuokraamme kolme leffaa. Kaksi nälkäpeliä ja Franssin pyydöstä yhden bondin. Menemme taksilla kämpilleni ja laitan leffan pyörimään. Istumme eri päihin sohvalla ja tuijotamme leffaa.
Toinen leffa on ehdottomasti lempparini. Olen nähnyt sen monia kertoja ja aina se on yhtä hyvä joka kerta. Katson nopeasti kelloa ja huomaan sen näyttävän jo yö kahta nälkäpeli matkijanärhin loppuessa.
"Frans", sanon kun hän on nuosenassa sohvalta.
"Niin", Frans sanoo ja kääntyy muhun päin.
"Katsotaisiinko toi vika leffa myöhemmin, vaikka huomenna?" Kysyn haukotellen.
"Huomen ei käy, mut ylihuome?" Frans sanoo.
"Juu kasilt meil nälkäpeli vihanliekit", sanon.
"No mä täst sit lähen", Frans sanoo ja lähtee ulko-ovea kohti.
"Tai sit sä jäisit", sanat vain karkaavat huuliltani.
"Ai yöks?" Frans kysyy. Vaikka en katso häneen päin tajuan hänen pysähtyneen.
"No kello on jo kaks", sanon.
"Janet emmä tiiä", Frans sanoo.
"No haluuks sä muka mennä viel kotiin", naurahdin.
"Kai mä sit tos sohval voin nukkuu", Frans sanoi.
Kannoimme Franssille lakanan ja peiton sohvalle, jossa hän niin kiven kovaa halusi nukkua vaikka selitin tuhansia kertoja että kyllä hän voisi mun viereen tulla. Noin kolmen aikoihin sulkeuduin makuuhuoneeseeni.
Kuuntelin hilkaisuuden vallitessa sohvan narinaa joka lopulta muuttui vaimeaksi kuorsaukseksi. Tuijotin vaaleaa kattoa sanomatta mitään.
Herään kaihtimien välistä tulevaan valoon joka on jo vallannut suuren osan huoneesta. Nuosen ylös ja lähden aulaan. Etsin katseellani Franssia, mutta tajuan hänen jo lähteneen. Syön nopeasti omenan ja päätän soittaa Franssille. Kuuntelen puhelimen piippausta kantaessani petivaatteet takaisin kaappiin. Sammutan puhelun todettuani ettei hän vastaa ja menen tekemään aamupalaa. Näppyttelen nopeasti hänelle viestin valitessani omenan pöydältä.
Joy: Moi! Toivottavasti nukuit hyvin, eikä sohva ollut liian kova. Mitä sä teet tänää? Nähtäiskö illal jos käy.
Luettuani viestin monta kertaa läpi päätät lähettää sen. Viikonloput ovat viikon tylsimpiä hetkiä. No miettikää nyt, mulla ei ole mitään elämää. Ei kavereita kenen kanssa hengata, ei mitään. Istun vain sohvan nurkassa ja katon leffoja.
Mitä mä oikeest teen täl elämäl. Joskus vois vaan alkaa kerätä rahaa ja lopulta muuttaa johonkin pois. Kauas pois. Jättää taakseen kaikein vanhan. Ihan kaiken. Jopa Franssin. Ehkä mä vielä joku päivä rakastuisin ja vielä johonkin ketä tykkäis must. Koska täällä mä kuihdun, joten tänne mä en jää ja piste.
YOU ARE READING
Is this love
Romance"Kaikki järjestyy kyllä", Kuulin Franssin sanovan, hän on aina ollut kerrassaan surkea valehtelija ja tajuan nyt ettei mikään tulisi järjestymään.
