Is this love

10

Herään kun joku koputtaa oveeni. Nostan päätäni tyynystä ja edessäni oleva peili kertoo vastauksen etten voisi mennä avaamaan. Nimittäin hiukseni ovat yksi iso takkupallo, en selvästikkään pessyt edes meikkiäni pois sillä naamani on melkein musta sen johdosta. Nousen kaikesta huolimatta sängystä ja käyn katsomassa jääkaappiani, tarvitsen syötävää. Se ammottaa tyhjyyttään.

"No voi himputti", sanon, mutta selvästikkin liian kovaa sillä oveen koputtanut henkilö innostuu yhä enemmän.

"Hei, Joy. Mä tiiän et oot siel tulisit nyt avaamaan", ovea koputtanut henkilö huutaa. Melkeinpä uusi himputti sillä tunnistan äänen perusteella henkilön Franssiksi.

Tiedän ettei mun pitäis avata. Mä kumminkin kaipaan Franssia. Emmä vois tosta vaan unohtaa sitä. Juoksen vessasta hakemaan meikin poisto liinan ja alan pyyhkiä kasvojani sillä kävellessäni ovea kohti. Olen enää alle metrin päässä ovesta kun joudun pakokauhun valtaan.

Ei mä en pysty. Alan itkeä ja rojahdan maahan. En pysty avaamaan ovea en vain pysty.

"Joy, onks kaikki okei", kuulen Franssin sanovan nuo sanat saavat mut itkemään vaan kovemmin.

"Se se on au ki", soperran sillä en muista lukitseeni sitä eilen.

"Aa okei", Frans sanoo ja avaa oven. Hän astuu sisään ja huomaa mut seinän vieressä. "Joy", hän huokaa ja kyykistyy viereeni. "Mentäiskö kummiski toho sohval juttelee ja mä voisin keittää teetä?" Frans sanoo ja auttaa mut nousee ylös.

Kun Frans on saanu mut talutettu sohvalle hän itse alkaa väsätä teen kanssa. Pian istumme molemmat sohvalla tee kupit kourassa. En halua välillemme taas uutta hiljaisuutta joten päätän rikkoa sen, mutta Frans on nopeampi.

"Mun pitäis varmaan vähän selittää", Frans aloittaa ja katsahtaa mua. "Eli eilen mä etin sua, kunnes huomasin tän Mollyn kävelevän mua kohti. Sitten hän vain suuteli mua", Frans sanoo. Huomaan hänen olevan yhtä järkyttyny kuin mäkin. "Mä en tiiä mikä muhun meni mä vain jäin siihen. Sit lopulta työnsin sen pois. Mä tajusin et olit lähteny joten juoksin sisälle."

Tyydyn vain nyökkäämään sille en saa sanoja suustani. Katson nopeasti kelloani joka osoittaa jo puoli yhtä.

"Joy", Frans aloittaa.

"Niin?" Kysyn.

"Mul oli ihan oikeetakin asiaa, kun tulin tänne", Frans huokaa ja tajuan sen olevan jotain vakavampaa. "Mä joudun lähtee keskiviikkona pois", Frans sanoo ja nielee kyyneleen viimehetkellä.

"Siis taas hetkeks johonkin. Eiks joo sähän palaat sit ihan just", sanon mutta tajuan sen samalla.

"Kun mä en voi luvata et tulisin takas enää koskaa", Frans sanoo. En enää edes pysty katsomaan häntä. "Mulle tarjottiin mahollisuutta, jota mä en voi jättää käyttämät."

Itken taas. Tällä kertaa lasken teemukini onneksi pöydälle sillä muuten se särkisin taas yhden. Katson nopeasti Franssiin joka itkee myös. Painan pääni lopulta hänen rintaansa vasten. Siinä mä sitten olen. Painautuneena hänen rintaansa vasten, kastellen hänen paitansa kyynelilläni. Makaan siinä ainakin puolisen tuntia.

"Joy tehään jotain, mennääks vaik syömään tai jotain", Frans sanoo.

Nyökättyäni sulkeudun vessaan selvittämään hiukseni, meikkaamaan ja vaihtamaan vaatteet. Yritän olla mahdollisimman nopea ettei Frans joudu oottamaan mua pitkään. Saatuani hiukset niin siedettäviksi kuin pystyy levitän nopeasti meikki voiteen kasvoille, lisään puuteria, teen rajaukset ja laitan nopeasti ripsarin. Puen päälle valkoiset farkku shortsit, löysyn harmaan cropin ja astun ulos vessasta.