Kello on pian jo yli puolen yön, mutta juhlat eivät ole loppumassakaan. Onneksi huomenna ei ole koulua sillä muuten nukahtaisin sinne. Olen itse tosi väsynyt ja pitäisi vielä cruisailla kotiin joten päätän ilmoittaa Franssille ja hänen vanhemmilleen että lähtisin.
Se ei käykkään niin helposti kuin kuvittelin. Ensin käyn lähden sanomaan Franssin äidille lähteväni ja kiittää juhlista. Löydettyäni hänet tästä ihmis massassta yritän parhaani mukaan saada suun vuoroa. Sen saatuani kerron asian ja siinä se. Ei kerrottuani asian hän nappaa mut kainaloonsa ja alkaa huuta humalaisesti korvaani.
Noin vartin kuluttua onnistun karkaamaan hänen kuristus otteeksi muuttuneesta otteestaan. Sitten olisi enää se vaikeampi jäljellä, nimittäin Frans.
Etsin katseellani häntä pitkään kunnes tajuan hänen nojaavan seinään. Ja ei hän ei vaan yksikseen nojaile seinään. Hän suutelee mun rinnakkais luokkalaista Mollyä. Frans on painautunut seinää vasten Molly nojaa häntä vasten huulet kiinni hänen huulissaan.
En voisi olla vihainen tästä Franssille, sillä eihän hän tunne mua kohtaan samoin miten mä häntä. Eihän?
Jokin kuitenkin saa mut vihastumaan. Nappaan cruiserin seinustalta. Se on onneksi eri puolella kuin Frans ja Molly heitän cruiserini tielle ja hyppään sen päälle. Haluan pois, ja niin nopeasti kuin on mahdollista. Frans jonkun muun tytön kun mun kanssa. Ei täs oo järkee, emmä voi kieltää Franssii elämäst. Totta kai sil on oma elämäki. Mut miks just Molly. Mut eihän toi suudelma näytä miltää hetken mieli johteest.
Ehkä must ja Franssist ei koskaan vois tulla mitää. Miten vois jos mä en ees kerro sil. Sen mielest ollaan kavereit ja siinä se.
YOU ARE READING
Is this love
Romance"Kaikki järjestyy kyllä", Kuulin Franssin sanovan, hän on aina ollut kerrassaan surkea valehtelija ja tajuan nyt ettei mikään tulisi järjestymään.
