Joutuisin enää kuunnella matikan opeamme vartin. Sen jälkeen pääsisin laittautumaan Franssin tuloa varten. Kuuntelen kärsimättömänä kun opettajamme selittää miten neliö juuri lasketaan ja mitä hyötyä siitä on että sen osaisi laskea. Piirtelen kirjan kulmaan kukkia ja erinlaisia kiekuroita. Onnekseni kellot soivat ja voin unohtaa sen himputin neliöjuuren, viimein. Ryntään ulos luokasta ekojen joukossa. Suuntaan ulko-oville kunnes nään sivusilmällä kansliasta ulos astuvan Franssin. Mitään ajattelematta ryntään suorin päin halaamaan häntä.
"Frans! Sä tulit!" Sanon ja tiukennan otettani Franssista.
"Niihan mä lupasin", Frans nauraa.
"Mut miks sä tääl oot?" Kysyn ja astun askeleen taaksepäin. Tuijotan rehtoria Franssin vierellä ja hymyilen ensimmäistä kertaa suoraan sanottuna ikuisuuteen.
"Aattelin tulla katsastaa nää vanhat mestat ekaks, mut en uskonu törmääväni suhun tääl", Frans sanoo.
"No vähän niikun opiskelen täällä edelleen", Nauran ja halaan Franssia uudestaan. "Mul on ollu ihan sairas ikävä sua."
"Joy, meijän pitäis puhuu", Frans sanoo ja huomaan hänen muuttuneen totisemmaksi.
Aiemmin tapahtunutta
Franssin näkökulma
Astun rehtorin kansliaan ja tuhannet muistot saavuttavat pääni ajoilta jolloin itse opiskelin.
"Frans!" Rehtori huudahtaa ja kävelee luokseni.
"Moi aattelin tulla käväsee tääl tällee nopeesti ennen kun tapaan iltapäivällä Joyn", sanon rehtorin kehottaessa istumaan. "Hänestä puheen ollen miten Joylla on mennyt."
"Aa, taidat edelleen olla vähän kiinnostunut", rehtori sanoo.
"Ihan sama vaikka olisin, Joy pitää meitä vaan kavereina. Mun elämäni suurin ihme oli se päivä kun päädyttiin muuttaa niiden naapuriin", sanon.
"No mutta suoraan sanoen ei kamalan hyvin, tai noh sähän sen tiiät", rehtori sanoo ja nousee ikkunan luo, hän katsoo ikkunasta ulos tyhjyyteen.
"Anteeks", mun on pakko kysyä, sillä mulla ei ole hajuakaan mistä hän puhuu.
"Pari päivää sun lähdettyä Joy muuttui totaallisesti. Hän ei enää puhunut kenellekkään", rehtori sanoi ja kuulosti vakavalta. "Emily tuli kerran huolestuneena kertomaa, Joy oli lopettanut puhumisen jopa hänelle, vaikka aikoinaan nuo tytöt olivat kuin paita ja peppu." Rehtori hiljenee hetkeksi. "Mutta nyt hän varmastikin palaa ennallee kun sä oot takasin."
"Niin", vastaan. Kaikki mun vikaa mietin, miksen mun piti lähtee täält.
Tääki oli tämmöne suht lyhyt ja tylsä luku mut nää alkaa paranee. Eli taas toivottavasti tykkäätte ja kommentoikaa.
ВЫ ЧИТАЕТЕ
Is this love
Любовные романы"Kaikki järjestyy kyllä", Kuulin Franssin sanovan, hän on aina ollut kerrassaan surkea valehtelija ja tajuan nyt ettei mikään tulisi järjestymään.
