Life Without Reason || 5SOS in Finnish

Chapter 4

Sofia

Heräsin kun kuulin kovan huudahduksen alhaalta, hyvin unisena ja yhtään sen enempää ajattelematta nousin liian pehmeältä sängyltä ja ryntäsin alas.

Olohuoneen ovelle juostuani näin isolla taulutelevisio ruudulla pyörivän Fifa-pelin ja neljän nuoren miehen katsovan minua oudosti.

Ihmettelin heidän katseitaan hetken, kunnes päädyin katsahtamaan vaatteitani. Minulla oli päälläni vain todella lyhyt pitkähihainen crop top ja yöshortsit. Sen tajuttuani hiukan vaivautuneena poistuin paikalta tietämättä mitä sanoa, vaihtamaan päälleni vähän peittävämpiä vaatteita.

Ashtonin nk.

Katsoin sohvalta kuinka Luke ja Calum pelasivat Fifaa. He olivat tulleet kotiin ja heti ensimmäiseksi he olivat päättäneet pitää Fifan peluu olympialaiset. Luken ja Calumin peli oli ensimmäinen. Melkein heti sen alettua Luke teki ensimmäisen maalin, jolloin Calum päästi hyvin kovan kärsivän huudon.

"Shh, älkää huutako jottei Sofia herää", toruin poikia kahisevällä äänelläni.

Peli ei ehtinyt paljoakaan jatkua kun rappusia alas juoksi joku, pian myös löytäen tiensä olohuoneeseen.

Kaikkien katseet kääntyivät paikalle tulleeseen tyttöön, jolla oli vain yövaatteet päällään. Pystyin huomaamaan ettei hän nauttinut tilanteesta, mutta ennen kuin pystyinkään tehdä asialle mitään Sofia oli jo ehtinyt juosta takaisin ylös.

"Wow, Ashton, toi sun serkku tyttös ei oo yhtään hullumman näköinen", Calum sanoi naurahtaen.

"Oh, turpa kiinni Cal!"

Sofian nk

Olin laittanut päälleni mustat lökärit ja valkoisen hupparin ja olin valmis menemään korjaamaan juuri äsken tekemäni ensi vaikutelman paremmalla, toivottavasti.

Kävelin portaat alas, täällä kertaa rauhallisemmin. Keskityin katsomaan talon yksityiskohtia. Kaikkialla oli valkoista ja avaraa. Ainoa kuvaan sopimaton asia oli likaiset alusvaatteet jotka koristivat joka paikkaa.

Olohuoneen ovelle päästyäni henkäisin syvään ja sitten astuin muidenkin näkyville. Tällä kertaa vain kahden ei-pelaavan-henkilön katseet kiinnittyivät minuun, jotka sattuivat olemaan ainoat joita en tuntenut.

"Hey pretty girl! Tuu tänne!" Tummahiuksinen huudahti, jolloin myös serkkuni ja Michaelin katseet kiinnittyivät minuun.

"Eli siis pojat tässä on Sofia. Ja Sofia tässä ovat Luke ja Calum", Ashton selittää jo hiukan paremmalla äänellä.

"Kaunis nimi kauniilla tytöllä", Calum sanoi vinkaten silmäänsä minulle.

"Hei c'moon Calum sulla on tyttöystävä", Michael sanoi samalla tuijottaen tiukasti televisiota.

"Okeiokei antaudun. Yritin vain saada tytön olon tervetulleeksi", Calum selittää nostaen kätensä ylös häviämisen merkiksi. Kävin istumaan sohvan nurkkaan Michaelin viereen.

Pian Michaelin ja Ashtonin peli oli ohi. Michael voitti sen 3-2, olin katsonut peliä kiinnostuneena, sillä olin pelannut sitä Suomessa eikä paljon kavereideni kanssa, ja ajansaatossa olin voittanut monta peliä.

Ashton taisi huomata kiinnostukseni, sillä kysyi jos haluaisin pelata häntä vastaan yhden pelin ja no tietenkin vastasin hänelle myöntävästi.

"Okei, valmistaudu häviämään!" Ashton sanoi naurahtaen kun peli alkoi. Ashtonkin oli selvästi hakannut ohjainta aika paljon myöskin, mutta edes taitavin ei voisi olla varma voitostaan pelatessaan minua vastaan, Ashtonin ja minun pelini loppui 7-3 minulle.

"Mitä ihmettä?" Michael kysyi.

"Katos Michael, me suomalaiset ollaan aika hakoja videopeleissä", vastasin hänelle naurahtaen ja kävelin pois keittiöön etsimään itselleni jotain syömistä, sillä en ollut syönyt moneen tuntiin, plus lentokoneruoka on tunnetusti pahaa.

Istuin pöytään syömään jääkaapista löytämääni pientä jugurttia. Suoraan sanottuna nälkäni lähti päästyäni jääkaapille, sillä minun ei pitäisi syödä. Niin minulle on sanottu.

Siinä kun minä istuin pöydässä avaamattoman jugurttipurkin ja lusikan kanssa, miettien kaikkea kummallista tästä muutosta eskari vuosiin saakka, mutta tosin vain muutama niistä muistoista oli edes muistamisen arvoisia.

Ja ihme ja kumma mä sain kirjotettuu tähän osan👏👏😂😂