Life Without Reason || 5SOS in Finnish

Chapter 5

SOFIAN NK.

"Luojan kiitos vuosien kärsimyksiemme jälkeen sä vihdoin muutat pois! Helvetti sä et huora ees voi tajuta kuinka suuren ilon meille suot kun muutat pois täältä pilaamasta muiden elämiä. Otan tosin osaa niiden ihmisten puolesta jotka joutuu sunlaisen läskin huoran kanssa työskentelemään. Tee maailmalle palvelus ja tapa ittes!"

Niin luki viestissä jonka sain lentokentällä ollessani lähdössä Australiaan muutama päivä sitten. Se oli entiseltä luokkalaiseltani Jasminelta. Hän ei ikinä varmaan jättäisi minua rauhaan ystäviensä kanssa. Hän oli kiusannut minua jo viiden vuoden ajan, fyysisesti ja psyykkisesti. Hän ja hänen kaverinsa tekivät ala- ja yläkoulu vuosistani täyttä helvettiä. Melkein jokapäivä sain itseeni uuden mustelman tai kaksi, haavan huuleeni tai koulukirjani onnistuivat ihmeellisesti katoamaan. Milloinkaan kukaan ei tullut auttamaan. Pienenä vanhempani kuvailivat minua rohkeaksi ja sosiaaliseksi lapseksi, mutta oli millainen lapsi hyvänsä niin vuosia kestävä kiusaaminen jättää arpensa ja murtaa vahvimmankin ihmisen.

Tänään sain häneltä taas viestin.

"Hiton huora kaikki vaan on ilosia että muutit! Vittu ei kukaan voi olla noin tyhmä ja läski ku sä! Laihuta ittees lehmä! Tai itse asiassa tapa ittes samantie!"

Kyyneleet tulivat silmiini kun luin viestiä puhelimestani. Vaikka Jasminen mielipiteet eivät minua kiinnostaneetkaan niin silti jokin sisimmässäni sanoi että hän oli oikeassa.

Kaikki olivat vielä unessa, sillä Jasmine oli lähettäny viestin Suomesta ja Australiassa kello oli jo puoli päivää pidemmällä.

Pian huomasin nyyhkyttäväni aika kovaan ääneen, vaikka kuinka yritin estää tunteitani purkautumasta. Pelkäsin herättäväni pojat säälittävällä itkullani, joten otin kohteeksi alakerran.

Hiivin mahdollisimman hiljaan portaat alas ja kävin istumaan baarijakkaralle pöydän ääreen ja painoin pääni käsiäni vasten. Päähäni särki kaikki itkeminen ja mieleni oli täysin sekaisin. Olin täysin murskana, jo vuosia sitten olin laskenut puolustukseni ja antanut asioiden vain paisua entisestään. En enää jaksanut taistella kiusaamista vastaan, sillä tiesin etten voisi yksin asialle mitään.

Luulin päässeeni kiusaamisesta, mutta ilmeisesti en. Jasminen tuntien hän varmaan jatkaa viestien lähettelyä yhtä kovaan tahtiin kuin silloinkin kun olin vielä Suomessa. Ennen sain monia viestejä päivässä varsinkin viikonloppuisin kun hän oli ryyppäämässä kavereidensa kanssa. Humaltuneena hän sanoi kaikkein loukkaavimpia asioita ja osasi olla entistä kamalampi minua kohtaan.

Olin täysin uupunut kiusaamiseen. Se olikin yksi suurimmista syistä miksi ajauduin tähän tilanteeseen.

Näin sumein silmieni edessäni pöydällä keittiöveitsiä. Sen enempää ajattelematta otin käsiini isoimman ja terävimmän näköisen veitsen.

Hivelin sormillani sen kiiltävää ja terävää terää viiltäen siten sormeeni pienen haavan. En välittänyt. Katsoin vain kuinka veri pulppusi sormen päästäni ja valui ranteelleni saakka.

Pian kuulin rykäisyn läheltäni. Säikähdin niin kovin, että tipuin korkealta baarijakkaraltani maahan veitsi kädessäni. Hengitykseni oli kiihtynyt enkä pystynyt erottamaan henkilöä kyyneleiden sumentamilla silmilläni ennekuin hän painoi keittiön valot päälle.

Arvatkaapa kukas se siellä? Xd mutta tässä pitkästä aikaa osa ja toivottavasti kelpaa :)