Life Without Reason || 5SOS in Finnish

Chapter 3

Okei eli teidän lukijoiden tahdosta minä en poista tätä tarinaa vaan jatkan tätä ja kirjottelen tähän osia aina silloin tällöin :)

------------------------

Pian jo näin hänet ilmielävänä lähes kymmenen vuoden jälkeen. Hän oli muuttunut ulkonäöllisesti aika paljon, ennen hänellä oli lyhyeksi leikatut siistit hiukset ja siistit vaatteet, mutta nykyisin hänellä näyttäisi olevan aika pitkät vaaleat hiukan kiharat hiukset ja enemmänkin nykynuorison vaatteita, joka on toki odotettavaa.

"Hei Sofia", Ashton sanoo käheällä äänellään ja kietoo peiton entistä tiukemmin ympärilleen.

"Hei Ashton", vastasin hiljaisesti. Minusta tuntuu niin oudolle kaikkien näide vuosien jälkeen taas nähdä hänet edessäni, tosin aika paljon muuttuneena versiona.

"Mukavaa nähdä sinut taas pitkästä aikaa..", Ashton sanoo hetken hiljaisuuden jälkeen.

"Samoin, mutta voisiko joku näyttää missä huoneeni on? Lento oli aika pitkä ja väsyttävä niin olis kiva päästä hetkeks makuulle", sanoin hiukan naurahtaen. En uskaltanut olla vielä aivan 'normaali minä', normaalisti olisin varmaan käynyt tarkistamassa koko talon läpi, mutta en uskaltanut ja olen muutenkin aika ujo ihminen.

"Aa.. tosiaankin, minä voin tulla näyttämään sen sinulle ja sinä, Ashton menet sohvalle lepäämään ettet tule enää yhtään kipeämmäksi", Michael käskytti Ashtonia ja otti minua sitten ranteesta kiinni ja veti minut perässään ylös. Portaat eivät kuitenkaan olleet mitenkään ihanteelliset kuljettavaksi matkalaukun kanssa, joten puolessa välissä portaita Michael otti matkalaukkuni käsiinsä ja vei ne yhteen monista huoneista. Huoneita oli ainakin 6 ylhäällä ja voisin arvata, että alhaallakin on muutama. En voinut ymmärtää, miksi he omistavat talon, jossa on varmaan 10 makuuhuonetta enemmän mitä he tarvitsevat.

"Tässä on huoneesi. Toivottavasti tämä käy, sillä Ashton ilmoitti tulostasi vasta muutama päivä sitten eikä meillä ollut aikaa alkaa koristelemaan tätä huonetta ihmeemmin", Michael sanoi raapien niskaansa hermostuneena.

"Tämä on todella hyvä, kiitos", kiitin Michaelia, joka sitten poistui huoneestani jättäen minut sinne yksin tarkastelemaan huonetta tarkemmin.

Seinät olivat siniset, joka sattui olemaan lempivärini, keskellä huonetta oli iso parivuode, seinällä iso peili, sen vieressä oli vaatekaappi ja toisella seinällä oli kirjoituspöytä. Huone oli oikein mukavan näköinen, aika samannäköinen kuin huoneeni Suomessa.

Hyppäsin mahalleni suurelle pehmeälle sängylleni. Se näytti vähintäänkin yhtä pehmeälle mitä se oli ja se suorastaan kutsui minua nukkumaan siinä. Melkein heti silmäni painautuivat kiinni ja mieleni siirtyi höyhensaarille.

Oikein mukavaa taas välillä kirjoittaa tätäkin tarinaa xD Mutta mitä tykkäsitte taas tälläisestä ylilyhyestä osasta, joka saa aina kaikkien veren kiehumaan lyhyydellään? XD