HÄMÄRÄ | Vastavalossa 1

Prologi | KUUTAMO

Hän säpsähti hereille.

Tammesta tehdyllä yöpöydällä seisova lyhty oli aikaa sitten sammunut, ja ulkona taivas oli sysimusta lukuunottamatta kuun tuomaa valoa. Se ei ollut enää aivan täysi, mutta loi kalpeita laikkuja puiselle lattialle. Hetken ajan hänestä tuntui, kuin kuulla olisi ollut kasvot.

Hän nousi ylös sängystä ja meni ikkunalle. Hän ei ollut aivan varma, miksi oli herännyt. Saattoi olla, että hänen huonetoverinsa oli liikahtanut narisuttaen sänkyään.

Ajatus ehti tuskin katketa, kun ystävä todella liikkui. Sängystä kuului valittava narahdus, ja valittava huokaus kuului myös ystävän suusta. "Mikset... mikset see nuku?"

"Heresin yhtekkie, en tiede miksi", hän sanoi ja katsoi taas ulos ikkunasta. Hän ei tiennyt, mitä etsi näkökenttäänsä, mutta vähän ajan päästä hän havaitsi kaksi jänistä juoksemassa ja leikkimässä kuun luomissa varjoissa. Hän erotti niiden ääriviivat ja näki niiden liikkeet. Näky oli kaunis ja tunnelmallinen.

Hän havahtui, kun hän tunsi käden olkapäällään. Ystävän silmät katsoivat häntä tokkuraisen univerhon takaa. "Kannattaesi nukkua", ystävä kähisi. "Huomenna on terkeé koe... Vae oliko sé huomenna?"

Hän kirosi hiljaa. Ystävä oli oikeassa.

Hän sanoi sen myös ääneen. He tokaisivat toisilleen hyvät yöt ja menivät pitkäkseen omiin sänkyihinsä.

Ystävä alkoi lähes heti kuorsata. Hänestä tuntui, ettei tämä aamulla edes muistaisi koko välikohtausta.

Hän itse kuitenkin valvoi pitkän aikaa sängyssään, liikahtamatta. Olisipa olemassa keino sörkkiä omia ajatuksiaan saaden itsensä nukahtamaan.

Kun hän viimein vaipui levottomaan uneen, jokin tuntui katselevan häntä.

|| Huh, tässä se on, mun eka kunnon tarina Wattpadiin, jonka yritän saada päätökseen! En todellakaan takaa, että lukuja tulisi mitenkään usein, mutta vastapainoksi koetan kirjoittaa luvuista aina pitkiä. Hope you enjoy! :)