Luku 4 | PUUKAUPUNKI

41 6 0
                                    

"Se on kaunis."

Cendra katseli lumoutuneena Aedan kaupan hyllyltä löytyvää maisemamaalausta. Se oli vain pieni, mutta kertoi Cendralle paljon asioita. Vaikka sen maalauksessa olikin varmasti käytetty Taikaa, se oli tehty järjettömän taidokkaasti. Joka ikinen veto oli sävyltään mahtava. Maalaus esitti selvästikin syysmetsän ympäröimää osaa Kepin syrjäistaajaman tieltä, taustalla näkyi Kepin puiset rakennukset kohoamassa korkealle.

"Niin meestekin", sanoi Aeda, kaupan omistaja, joka oli tullut Cendran selän taakse.

Cendra kääntyi katsomaan Aedaa silmät loistaen. "Miten paljon pyydät tästä?" hän kysyi.

Aeda kohotti kulmiaan. "Miste see oekeén tulet, kun tuollaesta kielte puhut? Mutta niin, viisikymmente mee tuosta pyyden."

"Tuota, ööh..."

"Hee tulee Burasta", kiirehti Honka sanomaan. Hän oli yhtäkkiä ilmestynyt paikalle, vaikka olikin uskomatonta, että niin pitkä ihminen voi liikkua vaivihkaa yhtään minnekään.

"Niin. Siellä me puhumme vä... vehen erilaista kieltä", Cendra sanoi yrittäen istuttaa puheeseensa suepman e-kirjaimia, siinä sen kummemmin onnistumatta.

"Huomaan. Tuollaesta en olekaan kuullut ennen", Aeda totesi. Hänen puhettaan oli helppo ymmärtää, koska hän puhui hitaammin kuin useimmat paikalliset.

"Mutta siis", Cendra sanoi palaten alkuperäiseen aiheeseen eli tauluun. "Viisikymmentäkö vain?"

"Kylle", Aeda sanoi. Hän hymyili vinosti.

"Aika halpa hinta näin upeasta taulusta", Cendra ihmetteli. "Mutta ei minulla silti ole siihen varaa."

Honka ojensi hänelle viidenkymmenen... hetkinen, minkä ihmeen setelin? Lippulappusessa luki aego, joten ilmeisesti se oli Agadorin rahayksikkö. Cendra katsoi Honkaa hyvin kiitollisena ja ojensi setelin Aedalle, joka otti sen käteensä ja tutki sitä.

"Kylle, aito on", hän sanoi hetken kuluttua. "Myyjen kannalta on hyve opetella veerennösten tunnistaminen, heh heh." Aeda laittoi setelin taskuunsa. "Sé on seen", hän julisti.

"Kiitos", Cendra sanoi puristaen taulun rintaansa vasten. "Hei sitten", hän lisäsi arasti.

"Heé heé", Aeda vastasi iloisesti.

He astuivat Hongan kanssa ulos kaupasta Kepin ruuhkaiselle pääkadulle. Katsoi sitten mihin suuntaan tahansa, kaupungin kauniit ja harmoniset puurakennukset erottuivat silmänkantamattomiin. Honka oli kertonut, että koko Agadorin keskus oli Kepissä, mutta silti Cendrasta oli uskomatonta, miten iso pelkästään kaupungin keskusta saattoi olla.

"Muista sitten tulevaisuuden varalta", Honka sanoi hiljaa Cendralle, "että see olet meen serkkuni tyter, joka tulee kaukaa Burasta. Et tunne Kepileisten tapoja. Puhut hieman eri tavalla."

Juu, hieman.

"Vanhempasi ovat kuolleet, kuten olet tehenkin asti luullut. Muista tee aina. Joka kerta, kun joku kysyy seeltä neitä asioita." Honka ei ollut varmaan koskaan kuulostanut yhtä vakavalta.

Yksi asia vaivasi kuitenkin Cendraa. "Selvä, mutta miksi ihmeessä olet jo nyt ilmoittanut minut Taikrien leirille?"

"Seen peessä on uskomaton salaisuus, jota agadorlaisille ei ole olemassa. Mite pikemmin opit piilottamaan ajatuksesi muilta, sen parempi", Honka sanoi, mutta vilkuili hermostuneena ympärilleen, kuin peläten, että joku saattaisi kuunnella heitä.

"Selvä", Cendra sanoi. Nyt hän ymmärsi täysin, mitä Honka oli ajanut takaa. Hän tiesi, mitä salaisuuksien vuotamisesta saattoi seurata pienessä skaalassa. Koko valtion skaalassa se olisi täydellisen sekasorron alku.

HÄMÄRÄ | Vastavalossa 1Donde viven las historias. Descúbrelo ahora