HÄMÄRÄ | Vastavalossa 1

Luku 1 | JÄRKYTYS

"Jestas, nuo seiskat ovat pieniä!" Mira huudahti taas ensimmäisenä heidän saavuttuaan koulun pihalle. Hän oli sanonut niin joka päivä, ja tottahan se oli. Seitsemäsluokkalaiset todella olivat uskomattoman pienikokoisia, vaikka joukossa oli toki myös niitä pitkiä goljatteja, joita yläastelaisista aina löytyi. Eritoten Raision seudulla oli aina tuntunut olevan paljon pitkiä ihmisiä, ja seiskojen joukosta erottui näiden lisäksi iloisesti toistensa kanssa puhuvia tukioppilaita, jotka neuvoisivat heitä ensimmäisen viikon ajan.

"Jep, mutta mieti, että kerran me olimme samanlaisia pelokkaita hiirulaisia. Ja silloin me tunsimme itsemme vanhoiksi ja cooleiksi, kun oli niin siistiä päästä yläasteelle!" Cendra hihitti vastaukseksi.

"No älä muuta sano. Ihan uskomatonta, miten nopeasti aika menee, minä muistan kun aloitimme yläasteen juuri noissa fiiliksissä. Niistä ajoista on hieman kasvettu", Mira vastasi. Hän heilautti ruskeita hiuksiaan olkansa yli ja ravisti päätään. "Saisi tuulla hiukan vähemmän, hiukset ovat koko ajan naamalla."

Cendra pudisti hymyillen päätään. Hänen omat vaaleat hiuksensa olivat paljon pidemmät kuin Miralla, ja nekin hakeutuivat hänen kasvoilleen tuulessa. Hän kiirehti askeliaan päästäkseen nopeammin sisään koulurakennukseen ja tuulensuojaan. "Muistatko, mitä ainetta on ekaksi? Sain minäkin kyllä eilen sen lukkarin, mutta jätin sen kotiin."

"Äikkää", Mira vastasi. He astuivat koulun sisään ja suuntasivat kaapeilleen, jotka olivat vierekkäin. Se oli ollut ensimmäinen asia, jonka vuoksi he olivat käyneet kansliassa - heidän oli ollut pakko saada viereiset kaapit. Onneksi Cendran kaapin vieressä ollut kaappi oli ollut tyhjillään ja vailla omistajaa, niin Mira saattoi vaihtaa siihen.

"Okei." Cendra avasi kaapin nelinumeroisella koodillaan ja heitti laukkunsa sinne. "Mitenköhän monelle opettajalle joudun opettamaan tänä vuonna, että nimeni sanotaan s-äänteellä, Sendra", hän huomautti painottaen vahvasti s:ää, "eikä millään k:lla niin että se olisi Kendra. Uskomatonta, miten moni opettaja sen sanoi pieleen, kun tulimme tänne."

"No, eihän se olekaan mikään kovin tavanomainen nimi suomalaiselle. Ole ylpeä nimestäsi, minua on aina kiehtonut kauheasti ajatus nimestä, jossa olisi jokin, hmm, eksoottinen kirjain - kuten c. Mutta ei, kun minusta tuli Mira", Mira totesi ja muljautti silmiään sarkastisesti.

Cendra oli saanut laitettua kaiken kaappiinsa ja kaivettua laukusta penaalin. "Olenkin, tykkään nimestäni. Äikänope ei ole vaihtunut, se on yhä Lehtopöllö, mutta heti sen jälkeen on yhteiskuntaoppia, jossa on uusi opettaja."

"No juu, vaikka onhan se tässä koulussa ollut jo pidemmän aikaa. Krisse Mäntylä. Sanovat sitä Hongaksi, kun se on naiseksi niin pitkä", Mira sanoi ja sulki hänkin kaappinsa oven. "Mennään luokan eteen, kellon pitäisi soida ihan kohta, emmekä halua olla myöhässä heti ensimmäiseltä tunnilta!"

Luokan eteen oli kokoontunut jo suuri osa 9D-luokkalaisista, mutta Cendra ei kiinnittänyt heihin huomiota, vaan keskusteli nauraen Miran kanssa tulevasta lukuvuodesta. Miran suunnitelmissa oli ottaa iso askel eteenpäin monessa aineessa, sillä tähän asti hän oli lähinnä seilannut mukana keskivertonumeroin. Hän sanoi aina kadehtivansa hieman Cendraa, jonka ei tarvinnut kuin keskittyä tunnilla ja tehdä läksyt, niin hän jo muisti suurimman osan asioista.

Cendra ei itsekään tiennyt, mistä johtui, että hän oppi nopeasti, mutta hän ei suinkaan valittanut.

Pari minuuttia kellonsoiton jälkeen opettaja Lehtonen tuli ja avasi luokan oven, jolloin lauma pöliseviä oppilaita valui hitaasti sisään. Lehtosta ei syyttä suotta kutsuttu Lehtopöllöksi; hän oli takuulla ikivanha, ja hänen silmänsä olivat silmälaseineen järkyttävän kokoiset ja suu pieni viiva. Heti yläasteen alussa Jesse, yksi luokan pojista, oli jo nimennyt opettajan osuvasti Lehtopöllöksi. Ulkonäkö kuitenkin petti, sillä Lehtopöllö oli erittäin pätevä ja hauska opettaja. Miehestä ei tietenkään voinut sanoa, että nuttura ei ollut liian tiukalla, mutta Lehtopöllö osasi silti ottaa lunkisti ja tehdä tunneista hauskoja.