HÄMÄRÄ | Vastavalossa 1

Luku 6 | LABYRINTTI

"Miten see oekeen teét sen?" Vela kysyi heti, kun viimeinen lapsi sulki oven.

Cendra oli hiljaa vähän aikaa. "En tiedä", hän sanoi sitten.

Vaikka kyllähän hän tiesi. Hän oli eksynyt oman päänsä sisälle, eksynyt omien ajatustensa verkkoon, kuullut oman nimensä ja ponnistellut viimeisellä hetkellä takaisin pintaan. Hän oli ollut valtavassa aistien ristituulessa. Hän oli räjäyttänyt mielensä ympärille muurin, ja tuuli oli laantunut.

"Etkö?" Velan ääni oli kummastunut. "Voesitko tehde sén uudelleen?"

"En!"

Cendran vastaus tuli liian nopeasti, liian hätäisesti. Hänen teki mieli potkia itseään takalistoon.

"Cendra." Velan ääni oli kannustava. "Jos jotaen tapahtue, niin kerro meelle."

Mutta Cendra ei halunnut puhua Velalle. Hän ei halunnut kuollakseenkaan myöntää, että hän pelkäsi eksymistä oman päänsä sisään.

"Mitään ei tapahtunut." Cendra pakotti äänensä rauhalliseksi. "Suoritin vaaditun harjoituksen, vaikkakin ajantajuni katosi, joten purin muurin liian myöhään."

"Osa tekee muurinsa puusta, jotkut kiviste, ihan miste vaen. Miste see teét?"

"Tiilistä."

"Mielenkiintoesta." Vela katsoi Cendraa tutkivasti. "Asuetko tiilitalossa kotikonnuellasi?"

"Tuota... kyllä", Cendra sanoi epävarmasti.

"Misse see oekeen asuet?"

Cendra yritti kuollakseen palauttaa mieleensä pienen kylän nimen, jonka Honka oli sanonut hänelle. Se alkoi B:llä. Mikä se oli?

Lamppu syttyi.

"Burassa." Cendra yritti pitää helpotuksen poissa kasvoiltaan.

"Selve", Vela sanoi ja hymyili äkkiä. "Voet ilman muuta menne lounastauolle. Mee ilmoetan seet leéri kolmoselle, vehen osaavien Taikrien leérille. Aestin seessé poekkeuksellisen voemakasta potentiaalia."

Cendra ei halunnut puhua aiheesta, kiitti vain Velaa ja meni lounastauolle.

Hän saisi syödä keittonsa yksin - tai niin hän aluksi luuli. Sitten Taro rojahti istumaan häntä vastapäätä.

"Niin see olet lehdösse teelte vae?" Taro kysyi epävarmasti.

Cendra hymyili, kun ei muutakaan keksinyt. "Ilmeisesti pian. Kolmosleirille."

"Olet taatusti pian vehinteen kuudenella leérillé", Taro sanoi huokaisten.

"Millä sinä sitten olet?"

"Kymmenennellé."

"Noh, hienoa tai silleen?" Cendra totesi kysyvään sävyyn.

"En mee tiede, meen piteési olla yhdennelletoesta, mutta kevin kolmosleérin kahdesti." Taro ei näyttänyt ylpeältä.

"Haittaako se sitten?" Cendra kysyi kummastuneena. Hän lusikoi nopeasti herkullista kasviskeittoa suuhunsa.

"Kuules Cendra, mee olen aena yleense se vanhin."

"Hei! Minä olen kaksi kertaa vanhempi kuin nämä pienet täällä!" Cendra sanoi jo alkaen huvittua.

"Miten vanha sitten olet?" Taro kysyi hetken päästä.

"15."

"17."

Vaivaantunut hiljaisuus.

"Miten tämä leirisysteemi nyt sitten oikein toimii? Miten on mahdollista, että ylemmillä asteilla leirejä on enää niin vähän?" Cendra kysäisi.